Aloitetaan tiistain aksatreeneistä. Tuhkan kanssa tehtiin pitkästä aikaa hyppytekniikkaa. Putki, perussarja vinoilla hypyillä, putki ja power grid (9 ft välit, 40 cm). Tuhka teki hienosti! Kertaakaan se ei kaahottanut niin, ettei olisi malttanut koota itseään jokaiseen väliin. Power gridiä tehtiin ensimmäistä kertaa ja ekalla kerralla Tuhkalta meinasi voima loppua kesken, mutta tokalla sitten jo korjasi. Toisena juttuna otettiin neljän hypyn perussarjalta vauhtia viiden hypyn kaarteeseen. Ihan ekalla kerralla Tuhka meni kaarteesta yli, ei siis jarruttanut riittävästi. Toista kertaa se ei sitä virhettä tehnyt. Kaikkeen otin nyt oman liikkeen mukaan ja taipumisharjoituksessa muuten lähetin Tuhkan pari kertaa takaakiertona perussarjalle. Hyvin se siitäkin selvisi. :)
No keskiviikkona sitten saatiin kutsu etsimään karannutta kilpikonnaa ja muutaman koiran voimin lähdettiin sitä hakemaan. Tässä kyseisessä etsinnässä ehkä hankalimmaksi asiaksi muodostui se, ettei me saatu koirille hyviä lähtöhajuja. Ja ilman lähtöhajua meidän koirat hakee kyllä vain ihmistä, koska mitään muuta me ei olla etsitty (sitä käärme-etsintää lukuunottamatta). Mutta käytiin kyseinen piha tarkasti läpi kaikkien koirien kanssa ja naapurin pihat jaettiin niin, että yksi koira kävi aina yhden pihan läpi. Valitettavasti konna pysyi piilossa. Vaikeaksi tämän etsinnän teki juuri lähtöhajun puuttuminen, mutta myös se, että konna voi olla piilossa jossain metrin ja kahden kilometrin välillä. Tai vielä kauempana, tuo kyseinen laji kun on vikkelä ja pystyy kulkemaan puoli kilometriä tunnissa. Ja kun konna on ollut kateissa jo monta päivää niin vaikea sitä on tietää, mihin mokoma on päätynyt.
Koirat eivät reagoineet muissa pihoissa oikein mihinkään. Ainoa, mikä niitä kiinnosti, oli autotalli ja monin tavoin meidän epäilyt kohdistuvat sinne. Valitettavasti koiria ei voinut meidän epäilemään tilaan päästää, joten toivottavasti omistaja käy tilan läpi. Hauska olisi kuulla, mistä kilppari lopulta löytyy, jos se jostain löytyy.
Mahla teki meidän koirista suuremman työn ja se etsi kyllä aktiivisesti. Mahla oli myös kiinnostunut kilpikonnien piha-aitauksesta, joten sen perusteella uskallan väittää, että jos konna olisi jossain lymynnyt, Mahla olisi siihen reagoinut. Sen verran outo juttu se on. Tuhka pääsi myös tarkistamaan piha-alueen ja sekin etsi aktiivisesti. Mitä sitten etsikin, sitä on mahdoton tietää. Jos tällaisiin etsintöihin jatkossakin kutsu käy niin niitä kannattaisi ihan oikeasti harjoitellakin ja panostaa siihen, että miten tuollaisesta jo kadonneesta eläimestä saa kunnollisen lähtöhajun. Lähtöhaju olisi kuitenkin näissä se oleellisin juttu, koska kyllä nuo koirat erotella osaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti