Hajutreenit on tältä syksyltä aloitettu. Porukalla ollaan oltu treenaamassa metsässä. Tuhkalla on vauhtia ja se on löytänyt idean etenevästä työskentelystä. Hyvä niin. Toivottavasti se seuraa asvaltillekin. Yhdet jäljet ollaan tehty pellolle ja ne sujuivat kummaltakin hyvin. Häiriöjälkiin ollaan myös keskitytty ja todettu taas sama vanha juttu, että tuttujen häiriöt ovat vaikeita. Ei auta muuta kuin harjoitella näitä.
Purkkirataa ollaan tehty kotona muutama kerta. Tuhka jumittaa ensimmäiselle purkille, Mahlalla on pysynyt paketti kasassa. Purkkiksella ollaan harjoiteltu tuttujen erottelua ja se on hankalampaa kuin vieraiden erottelu.
Eilen oli Särkänniemen huvipuistossa kauden päättäjäiset ja mehän mentiin sinne treenaamaan. Aluksi vähän käppäiltiin alueella ja totuteltiin väkijoukkoon, huutaviin ja juokseviin lapsiin, pyöriviin härveleihin, sillalta tippuvaan veteen ja kaikkeen, mitä siellä nyt vastaan tuli. Konserttikin siellä oli.
Janne oli maalimiehenä, joten ainakin siltä osin hommaa vähän helpotettiin. Tuhkan "jälki" oli alle sata metriä, koska konserttilava ja ihmismassa oli edessä niin, että pääsin antamaan lähtöhajun vasta aika myöhään. Tuhka teki kyllä töitä, mutta jäljestämisestä en osaa sanoa. Janne löytyi kuitenkin nenällä eikä silmällä. :)
Mahlan jälki oli 180 m. Mahlakin teki töitä, mutta helppoa se ei ollut. Ihmisiä tuli koko ajan niin paljon, että jouduin rajoittamaan koiran edestakaista liikettä aika paljon. Seinänvierustoja mentiin ja kyllä Mahla aikalailla ydinjäljellä koko ajan olikin ollut. Janne seisoi ihmisten keskellä pienellä aukiolla ja Mahla kyllä nenällä sieltä Jannen bongasi. Toki koirat olivat kiinnostuneita kaikista ihmisistä. Esineet matkalla auttaisi siirtämään fokusta enemmän maahan, mutta toisaalta kun ajetaan tuoretta jälkeä niin se nenä on väkisinkin ylhäällä.
Erityisen tyytyväinen olen kumpaankin koiraan ja niiden pääkoppiin. Kumpikin otti varsin lunkisti ihmisjoukon, erikoiset äänet ja valot, kiljuvat ja juoksevat lapset, härvelit, yllättävät tilanteet. Kumpikin pystyi keskittymään myös työntekoon, vaikka varsinainen jäljestys oli turhan hankalaa, mutta kummallekin oli varsin selvää, mitä oltiin tekemässä ja maalimies löytyi varsin vakuuttavasti. Toki siinä olisi pitänyt muutkin ihmiset haistella läpi, koska selvästi kun tuoretta jälkeä ajettiin, kummatkin olivat ihmistä hakemassa. Jouduin rajoittamaan koirien liikkumista ja matkalla välillä tuli ohikulkevia lapsia taputtelemaan koiria. Ne eivät olleet millänsäkään vaan jatkoivat hommia kyllä.
Muuta ei olla harrastettu. Aksa on Tuhkan kanssa ollut jo hetken tauolla, jotenkin en jaksa motivoitua siitä enää niin kovasti. Ja vaikka pystyisin treenaamaan koska vaan niin treenikentälle on sen verran matkaa, ettei sinne tule niin vaan lähdettyä. On noi kotona temppuillut ja jumpannut, että ei me ihan vaan lenkkeilyn varassa olla oltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti