Paimennuksesta

 

Kirjoitan joitakin ajatelmia noiden koirien paimennustaidoista. Ne ovat hyvin erilaisia. Toki on muistettava, että Mahla on paimentanut jo monena kesänä ja Tuhka oikeastaan ensimmäistä kesää.

Mahla on vahvatahtoinen myös paimentaessaan. Se ei kysele eikä ole arpomassa vaan se sanelee, miten mennään. Monesti Mahlalta joutuu ottamaan vähän luuloja pois alussa, koska se ottaa jonkinlaisen auktoriteetin itselleen sillä, että ensin mennään vähän reippaammin tilanteeseen. Toisaalta ei se eläimiä juoksuta tai kohtele huonosti.

Lehmiä on saanut paimentaa pääosin Tuhka tänä kesänä. Mahla on joutunut jäämään kotiin. Tuhka ei nimittäin kestä sitä, että Mahla on mukana. Tai siis kestää, se saa voimaa Mahlasta ihan älyttömästi ja sitten mennään kovin rohkeasti ja päättäväisesti, mutta se päänkäyttö unohtuu siinä samalla. Tuossa eilen aamulla kuitenkin otin myös Mahlan mukaan. Tällä kertaa otin myös sauvan mukaan ja komensin Mahlan heti alussa olemaan nätisti. Ja se lähti tekemään töitä nätisti. Se ei pidemmässä kuljetuksessa käyttänyt ääntä lainkaan, mutta työskenteli niin aktiivisesti kuin tarvitsi. Lehmät eivät ajatelleetkaan pysähtyvänsä syömään, mutta toisaalta eivät myöskään nousseet koiraa kohti. Toisessa kapeassa kohdassa Mahla meni liian nopeasti kapeikkoon ja yksi lehmä jäi toiselle pellolle. Huomautin Mahlalle ja yllättävän hienosti Mahla lähti nimenomaan kiertämään eläintä (Tuhka vähän sössi siinä ilman ajatusta...).

 

Tuhka on paljon rauhallisempi ja vähempitahtoisempi paimen. Kun se menee itsekseen ja rauhakseen niin kyllä sillä ajatusta on ja se lukee lehmiä varsin mukavasti. Toki meidän lehmät on turhan luottavaisia koiria kohtaan... Välillä Tuhka kyllä pysähtelee haistelemaan maata ja mussuttamaan ruohoa, mutta hyvin vähän. Se on selvästi aika hyvin kartalla, mikä on homman nimi. Tuhka ei yhtään myöskään kysele, että onko hommia tehtävä. Mahlan kanssa jouduttiin pari kesää keskustelemaan siitä, kenen ehdoilla paimennusta tehdään. Tuhka ei ole osoittanut mitään merkkejä siitä, etteikö se tekisi töitä. Toisaalta se ei kyllä ole läheskään yhtä intensiivinen kuin Mahla.

Kuitenkin viime kesän perusteella mä olen erittäin tyytyväinen Tuhkan kehitykseen tänä kesänä. Meidän lehmät ovat olleet sille kyllä hyviä harjoituskappaleita tai siis töitähän me ollaan tehty. Lähtökohtana oli kuitenkin varsin voimaton nuori koira, mutta se selvästi löysi voimansa lehmien kanssa. Jopa järkevän äänenkäytön se on löytänyt. Mahlalta se on oppinut myös reippaampaa liikkumista. Poispäinajo näyttää olevan Tuhkalle luontaista, se irtoaa reippaasti minusta kuljettamaan eläimiä edelläni. Sen sijaan tasapainoon se ei hakeudu ja jos sitä joutuu ohjailemaan siihen niin sen aivojen käyttö loppuu. Näin voin todeta ainakin edellisten lammaspaimennusten perusteella.

Mahlan kanssa on kiva kokeilla erilaisia haasteita, koska se toimii niin itsenäisesti ja nätisti. Ahtaat tilat paineistavat sitä, mutta muuten se työskentelee kyllä rohkeasti. Mahla kuitenkin oppisi luottamaan vahvuuteensa varmasti hyvin nopeasti, kun se vain saisi tehdä oikeasti töitä ahtaissa tiloissa.