Tuhkan kanssa agilityt ovat vähän jääneet. Jotenkin ei ole aikaa eikä intoa. Toisaalta intoa on aina sitten, kun päästään treenaamaan. Nyt perjantaina oli treenikenttämme Koiralan avajaismätsärit. Avajaisissa esiteltiin myös kerhon toimintaa ja eri harrastuslajit esittäytyivät. Me olimme kummankin koiran kanssa esittelemässä agilitya.
Rata oli yksinkertainen, jotta sitä pystyivät menemään vähän harrastaneetkin koirat. Hankalat esteet kuten rengas, kepit, keinu ja pituus olivat alussa ja lopussa ja ne pystyi näin jättämään halutessaan pois. Rimat olivat 45 cm molemmille koirille.
Mahla sai kaasutella ensin ja voi kun se koira nauttii tekemisestä. Mä sain taas vaan juosta hullun kovaa ja olla ajoissa. Mahla niin rakastaa agilityä, juoksemista ja hyppimistä. Se ei meinannut nahoissaa pysyä. Mikä parasta, Mahla ei myöskään mennyt jumiin, kun sitä viikonlopun tarkkailin ja hieroin.
Tuhkahan ei rengasta, keppejä eikä pituutta ole harjoitellut, joten ne jätettiin välistä. Tuhka kyllä eteni hyvin ja turhia hidastelematta, mutta se oli epävarma hypyillä. Tuhka ei ole juurikaan harjoitellut vielä korkeammilla rimoilla, joihin 45 senttimetriäkin kuuluu, joten se joutui vähän pohtimaan asiaa. Putkiin jätkä irtosi tosi hienosti ja takanaleikkaukset putkiin olivat paikallaan.
Keinua mentiin nyt kokonaisena kolmatta kertaa ja voin olla ylpeä Tuhkasta. Se menee rohkeasti keinulle, toisaalta pehmeällä hiekalla keinu ei kyllä kolahtanutkaan kovaa maahan. Mä ohjaan Tuhkan keinulle samalla tavalla kuin Mahlan eli hidasta itse ennen keinua reilusti. Hidastaminen tapahtuu omasta sijainnistani riippumatta silloin, kun koira tulee edelliseltä esteeltä. Mä en rajoita koiran vauhtia, Mahla on aina mennyt keinulle kovaa ja niin menee Tuhkakin. Se, mitä omalla hidastamisella kerron koiralle, on että tämä on keinu eikä puomi. Puomille ohjaan juoksemalla itsekin. Tällöin koira erottaa nämä kaksi estettä. Itse esteen suorittaminen ja vauhti on koiran itse säädeltävissä. Vaikka olisin paljonkin jäljessä koiraa, kun se menee keinulle, saan sen aina kuitenkin kiinni (tai ehdin mennä edelle) koiran suorittaessa keinua.
Tuhka meni tosiaan kolmatta kertaa keinua ja voin sanoa, että se osaa suorittaa keinun itsenäisesti ja pysähtyä alastulokontaktille. Tuhka oli oikein pätevä poika. Se menee esteelle kovaa, rohkeasti, mutta jarruttaa hyvin, antaa keinun laskeutua ja menee alastulolle 2on2off-asentoon. Toki edelleen saadaan kontakteja treenata, vauhtituloja, eri kulmia ja ohjaajan eri sijainteja ja palkkaan luonnollisesti joka kerta alastulolta. Mutta treenikertoihin nähden ollaan tosi pitkällä! Nyt kun päästäis vähän ahkerammin treenaamaan niin saatais ohjausasioitakin eteenpäin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti