Monet jälki-ihmiset säntäävät näihin aikoihin vuodesta metsään. Me lähdettiin katsomaan Tampereen keskustan tunnelmaa wapun jälkeen. Tuttu jäljentekijä käveli jäljet Finlaysonin mielenkiintoiseen miljööseen, jossa ei ihan hirmuista ihmisruuhkaa ollut, mutta lyhyellä liinalla sai silti mennä ja väistellä ihmisiä.
Kaupungissa jäljestäminen on ihan oma lajinsa. Mahla ei välitä ihmisistä, autoista ja hälinästä ja Tuhkakin on oppinut niitä sietämään. Kuitenkin jäljestäessä joudut itse koko ajan pitämään silmällä muut kulkijat ja väistellä heitä, pysäyttää koiraa vähän väliä. Yritä siinä sitten vielä lukea koiraa... Kaupunkiympäristö opettaa paljon myös hajujen kulkeutumisesta. Kovalla alustalla usein hajua on eniten talon seinustoilla, rotvallinreunalla, ovisyvennyksissä yms. Autot aiheuttavat pyörteitä, rakennusten takia tuuli pyörittää hajuja omalla tavallaan ja sanomattakin selvää, että niitä ihmisten hajuja on ihan älyttömästi.
Mä oikeastaan yllätyin kuinka hienosti kumpainenkin jäljestään selviytyi. Mahlan jälki lähti Siperian liikekeskuksen edestä, Plevnalta ja meni rakennusten sisäpihoille. Satu sanoi jäljen tehtyään, että nauti. Olihan se siistiä siellä kapeassa rännissä ajaa jälkeä ja ne pienet aukiotkin selvitettiin helposti.
Tuhkan jäljellä tuli yksi haastava kohta, jossa odotin vaan juuri niin kauan, että Tuhka lähti jäljelle. Jonkun aikaa siinä pyörittiin. Autoliikenne ja tuuli tekivät oman osuutensa tähän hankaluuteen. Tuhka ei myöskään ole niin maavainuinen, että se imuttaisi asvalttia vaan sekin pyrkii pääsemään vähän helpommalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti