Hmm

Mä tykkään agilitysta, mutta siitä huolimatta musta tuntuu, että mä olen jokaisen harvan harjoituskerran jälkeen huonolla fiiliksellä. Ei mennyt niinkuin piti. Ja nyt en syytä koiraa. Tuhka ei tosin ole Mahla, mutta en siltä sitä odotakaan. Tuhka on luonteeltaan tosi erilainen ja agilityakin pitää lähestyä sen kanssa eri tavoin. Tuhka on iloinen ja tykkää tehdä yhdessä, se on aivan täpinöissään treeneissä. Se vaan on niin mustavalkoinen siinä, mitä se osaa ja mitä ei. Jollei se ole varma, se tekee omat ratkaisunsa eikä yritä. Sekään ei ole kuitenkaan ongelma. Siitä pääsee treenaamalla koiran vaatimalla tavalla.

Se mikä mua pännii, on oma itseni. Mä en osaa nykyisin pysyä suunnitelmissani, mä en osaa ottaa aikaa, en osaa videoida. Mä teen liikaa. Mä väitän, että se on suoraa seurausta treenimäärän vähyydestä. Mä yritän kerralla enemmän, "koska kerrankin ollaan treeneissä". Eikä se tuota tulosta. Se synnyttää pahan mielen. Tuhka ei edes kestä toistoja samalla tavoin kuin Mahla, joten sen kanssa erityisesti korostuu suunnittelu ja toteutuksen laadukkuus. Kliseisesti sanoisin, että ei siis määrä vaan laatu.

Eilen tehtiin tällaista harjoitusta. Se on jostakin 2-luokan radasta vähän lyhennetty.

1-3 käännökset ja vastaavasti 17-19 käännökset otettiin alkuun. Ukkeli teki ihan jees, mutta mulla on vähän hakemista siinä, kuinka paljon autan sitä liikkeellä ja kuinka paljon se tekee itse töitä. Sen jälkeen harjoiteltiin puomia ja keinua yksittäin. Edellisissä treeneissä Tuhka teki pari kertaa lentokeinun, nyt se selvästi otti varovasti. Se kyllä menee esteelle rohkeasti ja reippaasti ja suorittaa esteen ulkopuolisen silmin hienosti. Mutta se jännittää mun silmään selvästi. Se on tietoinen koko ajan pakoreitistä loikata esteeltä pois, vaikkei se pakoa joudu tekemään. Puomilla se myös arastelee samalla tavalla. Suorittaa ihan hyvin ja reippaasti, mutta voisi se kulkea lujempaakin. Harjoitusta ja toistoja tämä vaatii paljon. Eiköhän se varmuuskin sieltä löydy.

Periaatteesta radasta otettiin sitten toiseksi vain tuo loppusuora 12-17 niin, että vein putken jälkeen namikupin. Se aiheutti kovasti hämmennystä ja Tuhka olisi sinne singonnut monta kertaa. Muuri oli pikkumuuri ja pituuskaan ei mikään täysimittainen. Tuhkahan ei ole näitä esteitä koskaan opetellut, joskus ne ovat olleet samalla tavalla vaan radalla eikä se näytä olevan ongelma.

Jossain välissä otettiin myös rengasta yksittäin. Rengas oli minikorkeudessa ja kun herrakoira siitä ensimmäisen kerran keksi mennä läpi, se sujui ihan mukavasti. Hienoa on se, että meidän seuralla on vihdoin myös turvallinen hajoava rengas.

Koska mä olen edelleen murheen alhossa oman surkean treenisuunnittelun takia, teen tähän vähän suunnitelmaa jatkosta:

- Hyppytekniikkatreenit keskitetään lähinnä korkeusharjoitteluun: set point, korkeuden arviointi, triangeli, etäisyys+korkeus

- Ohjausharjoitukset tehdään toistaiseksi matalammilla rimoilla noin 30-45 cm. Ohjauksessa keskitytään erilaisiin käännöksiin (loivat, tiukat).

- Esteharjoittelua jatketaan erityisesti renkaan kohdalla (myös hyppistreeninä) ja kontakteilla sekä keppien harjoittelu kotona (josko jo pääsisi kunnolla aloittamaan).

- Yhden hypyn ohjausharjoituksia tehdään kotona ensin kupille ja sitten lelulle.

- Jokainen harjoitus toistomäärineen suunnitellaan etukäteen ja pysytään siinä: Aloitus helpolla / tutulla. Sitten tekniikka, joka voi olla hyppis, ohjaus tai esteharjoitus, muttei kaikkia. Lopetetaan vauhtipätkällä, joka onnistuu varmasti. Niin ja aina kellotetaan.