Ohjattu jatkoryhmä Tuhkan kanssa on ohi tältä kesältä. Ohjattu ja ohjattu, me oltiin paikalla oikeastaan vain silloin, kun mä itse koulutin ryhmää... Vikalla kerralla en kuitenkaan tiennyt, mitä on edessä ja meillähän oli viimeisen kerran kunniaksi kisat. :) Rata ei ollut vaikea, mutta siinä tuli monenlaisia esteitä.
Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin rengasta. Rengas oli matala (mini/medi) ja harjoiteltiin erilaisia lähestymisiä yms. Tuhka meni tosi kivasti. Uskalsin siis ottaa samaisen renkaan myös radalla. Rata oli pelkkää suoraa paahtamista eteenpäin, putkissa tuli käännökset. Tuhkalla rimat oli 40-45 cm, rengas ja muuri matalana, pituus vajaamittainen.
Kahdella ekalla kierroksella palkkasin kontakteilta. Vikan (joka tuli myös videolle) otin ihan huvin vuoksi kisamaisesti palkkaamatta. Vikalle kiekalle laitoin myös palkkakupin, josta seuraa se, että Tuhka sikailee A:n kontaktin ihan surutta. Annoin sen kuitenkin juosta kupille, koska into on tärkeintä. Sen jälkeen palattiin muistelemaan, miten sitä A:ta suoritettiin ja palasihan se mieleen, kun oikein pinnisteli.
Tuhka on kehittynyt ihan mukavasti. Oudot esteet on sille outoja ja se jarruttaa esimerkiksi pituudelle. Mutta kun se on semmonen humputihumputimenijä. Kupille se tekee töitä ihan hyvin, mutta se saisi saada itseluottamusta ihan huomattavasti lisää. Nyt se on niin epävarma ja hidas. Ja mä ohjaan sitä vähän kuin Mahlaa, kun Tuhka tarvis liikettä ja apua paljon enemmän. Leikkimielinen kisa me voitettiin, mutta olipahan tuo ainoa maksikin.
Voi kunpa sitä jaksaisi treenata useammin niin me kehityttäis. Nyt me vähän junnataan paikallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti