Lyhyesti tiistain aksatreeneistä. Treenattiin Tuhkan kanssa kääntymisiä ja erottelua sen välillä, että jatketaanko suoraan vai käännytäänkö. Meni ihan mukavasti. Tuhka kääntyy, se kääntyy melkein paikallaan. Se hidastaa ennen estettä, kun pitää kääntyä ja käännökset ovat siksi tiukkoja. Epävarma se on, siitä ei pääse mihinkään. Uudet treenisuunnitelmat on jo mietinnässä.
Keppitreeni nro 18 tehtiin tänään aamulla. Ekaa kertaa kuusi keppiä, klo 13/19 eli vähän auki. Aluksi Tuhka pujotteli vain neljä ja oli sitä mieltä, että siitä pitäisi jo pallon lentää ja vähän jouduttiin vääntämään asian kanssa, että kyllä kaikki kuusi on pujoteltava. Kun se ekan kerran meni kaikki kuusi, ei enää ongelmia. Avoin sisäänmeno oli vähän hankala eli sisäänmenotreenejä on luvassa ihan erikseen.
Tuhka löytää raamisahan alta maalimiehen, kuvan ottanut maalimies Elise.
Eilen oltiin hajutreeneissä sahalla. Tehtiin alue-etsintää monimuotoisen sahan piha-alueella. Mahlan eka setti kahdella maalimiehellä oli helppo. Maalimiehet olivat alueen ulkoreunoilla ja löytyi nopsaan. Taisi mennä jälkeä pitkin.
Mahlan toiselle setille pyysin maalimiehiä lähekkäin. Ihan lähekkäin ne eivät olleet, mutta piilot olivat umpipiiloja. Eka löynyt maali oli puuceessä, Mahla odotteli puuceen ovella mua ja katseli mua siihen malliin, että koitas tulla nyt jo auttaan. En ehtinyt kuitenkaan ihan puuceelle asti, kun Mahla oli raapinut ovea niin, että maalimies avasi sen ja palkkasi. Toinen oli muutaman kymmenen metrin päässä suljetussa kontissa. Henkilökohtaisesti en tiennyt, että kyseiseen konttiin edes pääsee sisälle, mutta Mahla oli niin tomera, että kokeilin päässä olevaa ovea, josko se aukeais. Kyllä se aukesi, mutta vastaan tuli niin paljon romua, etten kuvitellut maalimiehen olevan siellä. Takajoukko vähän vihjaili, että pääsiskö sinne jotain toista kautta. No, Mahla änki väkisin romujen joukkoon ja kontin toisessa päässä sitten maalimies olikin. Siellä olisi ollut toki toinen ovi. Hieno Mahlus!
Tuhkan ekalla kierroksella toinen maalimies makasi 2,5 metriä korkean lautatapulin päällä, haju siitä levisi kovin ja Tuhka teki oikeasti töitä löytääkseen ukon. Ekalla yrittämällä se ei löytynyt, mutta kun tultiin uudelleen alueelle, Tuhka alkoi hakea hajua ylempää ja nousta tapulia vasten ja silloin vasta itsekin tajusin, että tuollahan se on. Toinen maalimies löytyi pimeästä raamisahan alakerrasta, jonne Tuhka ihan hienosti uskalsi mennä. Haastava ympäristö tuo on hajujen leviämisen vuoksi.
Tokalla kierroksella Tuhka vähät välitti musta ja paineli ihan itsekseen aluetta ympäri. Mä ja takamies ei pysytty mukana ja niinpä meiltä jäi huomaamatta, kun Tuhka kävi ekalla maalimiehellä. Toinen löytyi pressun alta alueen rajalta. Sen mäkin bongasin. Mahla odottelee mua ja etsii mun kanssa, vaikka irtaantuukin hyvin. Tuhka päätti nyt mennä ihan omia reittejään eikä jäänyt mua odottelemaan. Siksipä se ilmaisu olisi hyvä opettaa...
Kaikenkaikkiaan olen tosi tyytyväinen kummankin tekemisestä, asenteesta ja ne kyllä tasan tekevät hommia. Jos tuntee meidän treeniporukan, niin helpoksi ei noille mun koirille piiloja tehdä, källejä sitäkin enemmän. Enemmän se on rakkailta treenikavereilta ohjaajan kouluttamista, ettei me ohjattais tai oletettais mitään vaan uskottais koiriamme. Nää kun tehdään aina sokkona niin, että porukasta vain joku tietää, missä maalit ovat. Eikä kahta kertaa kukaan ole samassa paikassa ihan sen vuoksi, että se helpottaa ihan turhan paljon hommaa. Aikuisten piiloleikki on aina hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti