Huhhellettä

Helteistä huolimatta kesän hajutreenitauko päättyi ja palasimme hajujen ihmeelliseen maailmaan. Tauko teki ainakin itselleni hyvää, nyt jaksaa taas miettiä ja kokeilla asioita. Aloitetaan taas alusta, kuten jokaisen tauon jälkeen, mutta tällä kertaa vähän toisin. Kokeillaan.

Sunnuntaina treenattiin heti aamusta, kun pari muutakin aamuvirkkua lähti treenaamaan. Tein ensin kummallekin pienet, yhden parkkiruudun kokoiset esineruudut pienillä esineillä. Mahla etsi oikein hienosti, keskittyneesti ja rauhassa. Tuhkan ruudussa oli vähän turhia esineitä, se bongaili niitä lähinnä silmällä.

Sitten tehtiin lyhyet esinejäljet, joissa oli pari kulmaa. Kumpikin koira lähti etsimään vain esineitä eivätkä keskittyneet jälkeen. Esineet toki löytyi hyvällä prosentilla, mutta se ei auta jälkeen. Jäniskin lymyili viereisellä nurmikolla, kun treenattiin.

Maanantaina illalla uhmattiin hellettä ja mentiin taas treenaamaan. Löydettiin hyvä varjoinen parkkis ja olo oli yllättävän hyvä illan jo vähän viiletessä. Edellisistä treeneistä oppineena lähdin kokeilemaan jäljen tarjoamista. Kaveri käveli jäljen ja vahvisti sen vedellä ja mä annoin koiran nostaa jäljen, palkkasin heti. Ja taas se sai nostaa jäljen uudelleen ja palkkasin heti. Näitä monta toistoa. Ensin kumpikin oli vähän, että mitä ihmettä, mutta loppua kohti alkoivat hoksata, että ydinjälki on nyt se juttu. Tästä jatketaan.

Ihmispurkkista harjoiteltiin yhden ihmisen verran. Lähinnä ajastusta luoda siihen ilmaisuun. Tuhkahan menee nätisti ja jää kohteelle nätisti. Mahla sen sijaan loikkii, koska tykkää ihmisistä. Nyt lähdin kieltämään sitä hyppimisestä ja otin lähestymisen uudelleen, jos se ehti hypätä. Hyppäämisen sijaan ohjasin Mahlan istumaan. Yritetään saada tähän touhuun tolkkua Mahlankin kanssa.

Loppuviikosta jatketaan systemaattisesti siihen, mihin jäätiin.