Paimennusleirillä

Elokuun alussa vietettiin viikonloppu perinteisesti Vehmersalmella Kuttukuussa paimennusleirillä. Monta kertaa leiri on ollut se viimeinen, mutta aina sinne on päässyt seuraavanakin vuonna. Ja luvattiin mennä ens vuonnakin taas. Ja taas Sinikka aloitti sillä, että kun tuo Mahla pitäisi saada esikokeeseen. Sitä suorittaa niin harva porokoira, että koska tuo olisi siihen valmis niin sen kanssa pitäisi mennä. Mutta kun ne kokeet on niin kaukana, etten sen takia viitsisi ajaa koepaikalle...

Mahla harjoitteli pääasiassa varikkotyöskentelyä. Varikko on paikka, jossa lampaat odottavat pienissä ryhmissä häkeissä, jotta jokainen pääsee vuorollaan paimennettavaksi eikä kukaan unohdu pitkäksi aikaa paimennettavaksi vaan pääsee huilimaan. Me jaettiin porukkaa varikolla. Sunnuntaiaamuna otettiin koko ryhmä L-aidasta jaettavaksi varikolle. Lähetin Mahlan hakemaan porukan, päästin niitä pienempään häkkiin sopivankokoisen porukan, kutsuin Mahlan häkkiin ja siitä jaettiin taas pienempiin satseihin pienempiin häkkeihin. Mä keskityin sähläämään porttien kanssa, auki ja kiinni ja laskemaan lampaita, Mahla hoiti asiat niin, että lampaat liikkuivat.

Toisena harjoituksen kohteena oli laidunnus eli lampaiden jättäminen tietylle alueelle ja vartioiminen. Kun lauantaiaamuna tätä kokeiltiin, saatiin lampaat, jotka eivät pysyneet paikallaan hetkeäkään... Vaikka jätin koiraa vetopaikkoihin, ne lampaat karkasivat toisaalle vetopaikkoihin. Iltapäivällä meillä oli vähän rauhallisemmat elukat ja saatiin muutama ihan onnistunutkin harjoitus, joka ei mennyt siihen, että haetaan aidan yli pomppineet lampaat takaisin...

Mahlalla suurin kehitys on tapahtunut haussa. Nyt se oikeasti lähti kiertämään koko porukkaa eikä rynninyt kohti. Mä olen aina saanut sitä pullistaa hakukaarelle, mutta nyt se haki ja käänsi isoa porukkaa tosi hyvin. Mistään pitkistä hauista ei ole kysymys, mutta suuri kehitysaskel edellisiin kesiin.

Mahla pääsi myös apukoiraksi Tuhkalle pari kertaa. Tuhka tarvitsee vielä apua ja tukea vanhemmalta koiralta. Tuhkan kehitys on kuitenkin selvästi havaittavissa. Nyt se sai lampaat hyvin liikkeelle ja sillä oli vahvuutta, mitä sillä ei aiemmin ole ollut. Ohjaukseen Tuhka vastaa vähän huonosti tai oikeastaan seisoo paikallaan, että "mitä ihmettä sä siellä heilut". Tuhkalle vahvempaa on poispäinajo kuin tasapainossa kuljettaminen, joten se pyrkii mun puolelle. Oikein mukavia pätkiä me saatiin Tuhkan kanssa tehtyä, se on selvästi mietteliäs, mutta jaksaa vain lyhyen ajan.

Tuhkan kanssa käytiin myös pari kertaa varikolla vaihtamassa lammasryhmä. Tuhka kulkee varikolla oikeastaan tosi rohkeasti. Autoin sitä toki puskemaan aidan ja lampaiden väliin, mutta muuten se ihan rohkeasti liikkui siellä. Ja vaikka oli kuraistakin!

Leirin viimeinen "mukava palautteleva treeni" on videolla. Mä huidon ihan hulluna, mutta yritin samalla ohjata kumpaakin koira... Pitäisi olla huitomatta, mutta pakko se pikkukoira oli saada sinne taakse Mahlan kanssa... Kerran sitä kumautinkin ja siitä se kyllä kiltisti meni sinne taakse, eikä tainnut traumojakaan jäädä. Tuhkalle tekisi kyllä hyvää tämä Mahlan (tai jonkun muun koiran) kanssa paimennus niin sille ei tarvitsisi antaa niin paljon ohjauspainetta vaan se sais vaan hengata mukana ja oppia siitä. Mäkin olen mallioppimisen kannattaja näissä touhuissa. Viimeisessä setissä käänsin porukkaa useamman kerran ihan sen takia, että saisin Tuhkan mukaan hommaan. Se vaan sai vähän liikaa miettimisen aihetta ja luovutti työt Mahlalle, joka kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksaa ja jaksaa...

Jännä nähdä tuota Tuhkan touhua videolta, kun se selvästi miettii ja seurailee Mahlan tekemistä, vaikkei se ota juuri vastuuta itse. Hankalien lampaiden kohdalla se tulee komppaamaan Mahlaa, että "yhdessä me tää saadaan". Kyllä Tuhkasta vielä jotain tulee, vaikka se vähän hitaasti kehittyy ja on mietteliäs. Tottahan se on, ettei sillä samanlaista synnynnäistä taitoa ole kuin Mahlalla, että en mä sitä siinä mielessä pidä paimenkoirana, vaikka me jotain aikaan saataiskin. Mahlalla on työälyä tuohon hommaan ja sitä on siisti katsoa, vaikka me ensimmäiset vuodet käytiin kovaa keskustelua siitä, että tehdäänkö näitä hommia mulle vai ei. Tuhkalta työäly puuttuu. Toki se kehittyy uusissa haasteissa, mutta se jokin synnynnäinen ominaisuus siltä puuttuu. Toisaalta on hauska seurata, miten sen poispäinajo kehittyy. Sehän nyt periaatteessa on se porokoiran "oikea" työskentelytapa. Eihän niitä poroja tasapainossa kuljeteta.