Olemme olleet neljä keskiviikkoiltaa treenaamassa Parviaisen Maijun luotsaamana hyppytekniikkaa Ylöjärvellä. Pääsyy treenaamiselle on ollut se, että Tuhka on kovin epävarma korkeissa hypyissä. Se jännittää niitä selvästi. Radalla rimat ovat olleet normaalisti 45 cm, mutta siitä on vielä matkaa ylöspäin.
Neljän treenikerran annin voin koota tässä. Ensinnäkin Tuhka on motivoitunut hommaan, se osaa käyttää kroppaansa ja se on itsevarma. Liiankin itsevarma siihen nähden, että sen ehdoton rakenteellinen heikkous on jäätävän pitkä selkä. Jos Tuhka itsevarmasti vain räkäisee menemään, sen selkä retkahtaa.
Perussarjaan, joka on Tuhkalle harjoituksena erittäin tuttu, lisäsimme haastetta erilaisilla vinorimoilla, jotta saadaan se keskittymään riittävästi loppuun asti. Tuhka tarvitsee paljon erilaisia harjoitteita, jotta se ei voi vain mennä ajattelematta asiaa.
Etäisyyden arvioinnissa havaitsimme, että Tuhka ponnistaa turhan kaukaa. Se on vähän niinkuin tapa sillä. En osaa sanoa, onko tätä ongelmaa muuten esim. radalla. Mun mielestäni ei. Tuhka siis lukee etäisyyksiä hyvin, mutta se vaan ponnistaa kaukaa.
Samoi se korkeuden arviointi. Tuhka arvioi korkeutta hyvin, mutta hyppää noin 20 cm liian korkealta. Kun set pointilla vikalla kerralla nostettiin rima 55 cm niin mun silmääni se ei siinä enää loikannut niin ylikorkeasti. 65 cm:n hyppy Tuhka ei enää uskaltanut hypätä. Tuhkassa näkyy hyvin se, että se tekee joko onnistuneesti tai sitten se ei tee. Se ei siis tee varsinaisesti virheitä, koska se ei yritä asioita, joihin se ei mielestään pysty.
Tuhka on menossa noin viikon päästä fyssarille ja mä päivitän taas osaamistani selän vahvistamisen kanssa. Selkäjumppaa me ollaan tehty, mutta sitä se tarvitsee kuitenkin paljon. Ja hyppistreenit jatkuvat tulevinakin keskiviikkoina. Toivotaan, että pääsemme korkeuden arvioinnissa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti