Viime viikonloppuna oli Lappalaiskoirat ry:n järjestämä hyppytekniikkakoulutus Tähtitekniikalla. Me päästiin mukaan ihan viime hetkillä, tämmönen koulutus oli itselläni mennyt aivan ohi. No mutta, viikonlopun ehkä suurimpana antina oli nähdä erilaisia lappalaiskoiria hyppäämässä.
Tuhkan osalta viikonloppu ei ollut parhaiten ajoitettu. Tuhkalla on lapojen alueella jumia, joka näkyi hyppäämisessä varsin selvästi. Niinpä siihen korkeuteen emme päässeet keskittymään tällä kertaa.
Lauantaina Tuhka teki lämmittelynä perussarjaa. Otettiin vauhtia myös putkesta. Siinä vähän pikkukoiran pakka hajosi. Vähän huolimatonta tekemistä siis. Set point tehtiin sitten ja siinä oikeastaan se Tuhkan jumitus näkyi. Alastulo oli töksähtämällä eikä se rentoa ollut nähnytkään. Alastuloja lähdettiin korjaamaan heti alastuloharjoituksella, joka meni ihan ok. Viimeisenä helppona harjoitteena kasvava sarja.
Sunnuntaina otettiin alkuun kuitenkin korkeudenarviointia. Rima taisi olla maksimissaan 55 cm, mutta rento koira ei ollut. Se on tehnyt tätä paremminkin. Tokana otettiin taipumisesta laukanvaihto, joka meni Tuhkalla oikein kivasti. Se etenee hyvällä draivilla kaarteessa, vaikka mä jo valssaan ja suuntaan eteenpäin. Viimeisenä tehtiin meille ihan uusi harjoitus, vauhtiympyrä, jossa oli muutama hyppy erilaisin välein. Koira joutuu siis jokaisessa välissä arvioimaan etäisyyttä. Tuhka irtaantui mukavasti, sillä oli ihan hyvä tekemisen meininki ja etäisyyden arviointi oli sille helppoa siinä mielessä, että eipä se ohitellut esteitä.
Nyt mä yritän hieroa Tuhkan selkää auki, mutta fyssariaikakin on varattu. Tuhka on yleensä pysynyt tosi hyvässä kunnossa, että en tiedä, mikä liukastelun aiheuttama jumi sillä nyt mahtaa olla. Kieltämättä se, että koiraa käsittelee tai jumppaa lähes päivittäin, sen tilannetta oppii seuraamaan. Vaikken mä mikään hieroja ole niin jumpatessakin näkee tosi hyvin, kun joku yhtäkkiä onkin vaikeaa koiralle.
Tässä koulutuksen jälkimainingeissa olen vaan todennut, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän hyppytekniikkaan panostaa ja oppii sitä katsomaan, sitä useammin mä olen lopettamassa harrastamista. Aina tekniikassa on parannettavaa, itsevarmuudessa vahvistettavaa. Tuntuu väärältä vaatia koiralta niin fyysisesti raskasta, jos tietää, että se ei ole ihan kunnossa. Itse sitä harrastaa, liikkuu ja huhtoo hulluna, vaikka pohkeet on jumissa ja selkä särkee. Eikä se haittaa, kun tietää, että mikään ei ole rikki. Koiraa kuitenkin suojelee eikä siltä halua vaatia, jos tietää, että se ei ole ihan kunnossa. Tuhka on kuitenkin keskimääräisesti hyvä hyppääjä eikä sen hyppytekniikassa ole esteitä sille, etteikö sen kanssa voisi hyvällä omalla tunnolla harrastaa agilitya.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti