Löysin arkiston kätköistä ennen julkaisemattoman videon Tuhkan paimennuksesta viime syksyltä Kuttukuussa. Kakka maistui hyvin tuoreeltaan, mutta poika sai lampaat myös liikkeelle. Nämä päkäpäät ovat nimittäin tosi nihkeitä liikkumaan.
Jännityksellä odotan, mitä kesä tuo tullessaan ja kuinka paljon Tuhka on näitä asioita mietiskellyt talven aikana. Perjantaina käydään Kangasalla vuoden ekoilla paimennuksilla.
Poikettiin tänään Koiralaan tekemään nopeat treenit. Edelliset taisi olla joskus syyskuussa. Talven aikana piti treenata, mutta en saanut sitten kertaakaan aikaiseksi varata hallia, joten ne jäi.
Tehtiin alkuun perussarja kolme kertaa, joista jokainen jollakin tavalla vauhdista. Ne meni ihan mukavasti, vähän tuli Tuhkalle kiire, mutta selvästi kokosi ja käytti kroppaansa. Sitten vauhtiharjoitusta. Kartturi oli kovasti paljon ruosteessa, mutta eiköhän se tästä... Ainakin hauskaa oli ja sehän on pääasia. :)
Tämän kesän tavoite lienee harjoitella kepit ja rengas kuntoon. Sitten alkaa esteosaaminen olla kasassa, vaikkakin kontakteilla on vielä harjoiteltavaa ennen kuin ne ovat niin itsenäiset, mihin pyrin. Rimojen nostaminen on myös ohjelmassa, jos kaikki menee hyvin. Tuhka on eteenpäin menevää sorttia ja käännökset on sille hankalia, mutta työstetään niitä sitten vähän myöhemmin paremmin. Kunhan nyt saataisiin edes vähän tätä pakettia kasaan ensin.
Meillä oli nyt viikonloppuna oman porukan koulutusleiri Ylöjärvellä. Suunnittelimme aikataulut ja treenit porukalla ja jokainen koirakko pääsi pureutumaan omiin ongelmiinsa. Mä otin teemaksi kummankin koiran kanssa erottelun vahvistamisen. Erottelu kummallakin on melko hyvällä tolalla ja akuutimpiakin harjoitusaiheita olisi, mutta päätin silti ottaa tämän teeman, koska porukkaa oli sen verran paikalla, että erotteluharjoituksia oli helppo järjestää. Maanantaitreeneissä yms. joutuu aina järjestelemään ja säätämään enemmän näiden toteutuksessa, joten käytin tilaisuuden hyödyksi. Hyvä niin.
Lauantaina aloitimme liikkuvalla ihmispurkkiksella. Treeniporukka siirsi/rakensi romurataa kuormalavoista ja me samalla etsimme työskentelevien ihmisten joukosta tiettyä ihmistä, Heidiä. Kumpikin koira oli aluksi vähän kummissaan. Erityisesti Mahla oli kiinnostunut kuormalavoista ja etsi sieltä esinettä. Tuhka taas halusi vaan hengata menossa mukana. Alkukankeuksien jälkeen kun pääsin palkkaamaan pari kertaa Heidin löytymisestä, ne saivat jutun juonesta kiinni ja homma sujui hienosti. Itse asiassa olen vähän yllättynytkin, kuinka hyvin ne lopulta kävivät ihmisiä läpi ja tiesivät selvästi, mitä ovat tekemässä ja ketä ovat etsimässä. Tämä haastavampi harjoitus on ollut mulla suunnitelmissa jo pidempään ja tästä on nyt jatkokehitelmiäkin mielessä.
Iltapäivällä teimme jäljillä erottelua. Ensin teimme jäljennostoharjoituksen, jossa viisi jäljentekijää oli kävellyt soraparkkiksen läpi ja oikea jälki nostettiin harhojen yli. Kumpikaan koira ei juuri reagoinut harhoihin, mutta menivät myös oikeasta ensin yli. Palatessa jälki kuitenkin nousi ihan mukavasti.
Toisena harjoituksena teimme Y-erottelujälkiä. Kaksi jäljentekijää käveli ensin yhdessä ja lähti sitten erilleen tietyssä pisteessä. Tämä meni molemmilla ensimmäisellä kerralla hienosti, mutta kuuma ja pitkä päivä alkoi verottaa koiria ja lopussa ne väsähtivät ja yrittivät etsiä vain esineitä. Erottelu onnistui kuitenkin kummaltakin ongelmitta, vaikka jälkeä eivät olisi viitsineet jatkaakaan.
Sunnuntaina sää oli päinvastainen lauantaihin verrattuna, oli kylmää ja satoi ajoittain tosi lujaa. Tehtiin omien kanssa ensin T-erottelujälki, joka oli samantapainen kuin lauantain Y, mutta nyt T:nä. Tämä meni kummaltakin aika mukavasti. Toisena tehtiin taas "kuviojälki" eli kaikka jäljentekijät kävelivät yhdessä ja haarautuivat kävelytieltä/jalkakäytävältä eri suuntiin eri risteyksissä. Mä tein itse häiriön eteenpäin. Kummatkin koirat vetivät tämän tosi hienosti! Tuhka oli jopa niin hieno, että se nosti taas uskoa Tuhkan jälkikoiran kykyihin. :)
Vielä Scentren pihassa tehtiin iltapäivällä "esinepurkkirataa" eli maahan monen eri ihmisen isohkoja esineitä ja niistä etsittiin vain tietyn ihmisen esineitä. Tämä harjoitus oli yllättävän vaikea kaikille koirille. Siinä riittää pohdintaa, mikä teki tästä niin vaikean, koska erottelua ne tekevät hyvin. Ihan viimeiseksi etsittiin vielä romuradalta saapasta, hanskaa ja sukkaa. Hyvin jaksoi kumpikin tehtä töitä ja tosi hienosti ne löysikin, vaikka selvästi vähän väsy jo alkoi olla.
Kaikenlaisia ideoita syntyi viikonlopun aikana ihanien treenikavereiden kanssa jutellessa ja koiria katsoessa. Ihmistunnistusharjoittelua jatketaan ja monipuolistetaan, esineiden erotteluharjoittelu saatiin nyt aloilleen ja sitä jatketaan, jäljellä vaihtelevuutta ja erityisesti alustanvaihtoihin keskitytään jatkossa.
Pikkukoira on virallisesti tutkittu terveeksi. Luustokuvissa käytiin juuri ennen pääsiäistä ortopedi Juha Kalliolla Eläinystäväsi lääkärillä. Juha on meillä hoitanut Mahlankin ongelmat, joten oli hyvin luonnollinen valinta tutkimaan myös Tuhkan. Lisäksi halusin Tuhkaltakin ns. PennHIP-kuvat lonkista, joissa tutkitaan perinteisen FCI:n lonkkakuvan lisäksi lonkan toiminnallisuutta.
Seuraavaksi laitan kuvasarjat, joissa on kaikki kolme lonkkakuvaa nyt Tuhkalta ja vertailuksi Mahlalta. Mahlan lonkkamalja on matala, Tuhkalla paljon parempi. Kun reisiluun päät on tuettu lonkkamaljaan, Tuhkalla ne menevät oikein sievästi paikoilleen, Mahlalla jää ulommas juurikin matalan lonkkamaljan vuoksi. Viimeisissä kuvissa havainnollistetaan lonkan löysyyttä eli kuinka paljon reisiluunpää mahtuu liikkumaan ulospäin. Mahlalla reisiluu tulee hyvin paljon pois tiiviimmästä mahdollisesta asennossa. Jos se tulisi kokonaan ulos lonkkamaljasta, olisi kyseessä sijoiltaanmeno (eli luksaatio). Tuhkallakin on löysyyttä, mutta selvästi paljon vähemmän, reisiluun pää pysyy selvästi lonkkamaljassa. Mitä löysempi lonkka on, sitä enemmän lonkka rasittuu ja voi kehittää nivelrikkoa ajan myötä. Nämä PennHIP-kuvat tutkitaan Yhdysvalloissa ja niistä tulee lonkkaindeksi, joka kuvaa juurikin lonkan löysyyttä.
Selkä kuvattiin kauttaaltaan terveeksi. Nikamia on oikea määrä, ne ovat vain pitkiksi kasvaneita. :) Kyynärät ovat myös kunnossa, samoin polvet. Kennelliitolta tulee viralliset tulokset aikanaan, arvio lonkista oli A tai B. Mä olen tyytyväinen tähän. Mulla on ainakin toistaiseksi luustoterveydeltään terve koira.
Silmätarkkiin mennään kummankin kanssa kunhan löydän jonkun sopivan tarkastuksen. Mahlaltakin meinaan uusintatutkia silmät, se on kuitenkin jo 7-vuotias. On sitä jotain tehtävä rodunkin eteen.
Vuoden tauon jälkeen koirat pääsivät näyttelyyn. Mahlan osalta tauko taitaa tosin olla pidempi. Oma seura järjesti näyttelyn lähellä, joten tottakai me sinne mentiin. Tuomarina oli Erja Nummi, meille ennestään tuntematon tuomari. Hyviä arvosteluja lähdettiin hakemaan, erittäin hyviä saatiin. Löydettiin siis tuomari, joka tykkäsi kummastakin!
Mahlan arvostelu:
"Oikea tyyppi, mittasuhteet. Kevyt pää ja alas asettuneet korvat. Kaunis ylälinja. Hyvä eturinta, rungon tilavuus. Jyrkkä lantio. Tasapainoisesti kulmautunut. Sopiva raajaluusto. Liikkuu tänään kovin ahtaasti. Oikealaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös."
AVO EH2
Tuhkan arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Vielä kevyt ja litteärunkoinen. Oikeat pään linjat. Hyvä ylälinja. Vielä niukka ja kapea eturinta. Sopiva rintakehän pituus. Riittävä raajaluusto. Korkea kinner. Ylöskiinnittynyt häntä. Vapaat liikkeet. Oikea karvapeite. Kaunis käytös."
AVO EH2
Mahlan kohdalla tuomari sanoi ahtaista takaliikkeistä. No se on se Mahlan heikoin kohta näyttelyitä ajatellen eli liikkuvuutta sillä on, mutta kun ne takajalat ovat kovin ahtaat niin liikkeet ovat ahtaat. Tuhka saa tuomarin mielestä vielä miehistyä. Se on kapea ja pikkuruinen, mutta muuten tuomari tykkäsi. Yllättävää oli se, että tuomari ei maininnut mitään hännänkannosta, vaikka toki arvosteluun se on kirjattu.
Eilen illalla etsiskelin näyttelykamoja ja tehtiin nopeat seisomistreenit, joten siihen nähden koirat käyttäytyivät kehässä melko hyvin. Tuhkakin. Ja Tuhka jopa mitattiin, vaikka arvosteluun kokoa ei ollut kirjoitettu. Mutta pikkumies ei saanut slaagia mittatikusta, mikä oli varsin positiivista. Tuhka myös antoi kopeloida itseään ihan reippaana, mikä on hienoa, koska eihän me sellaista ole harjoiteltu ja kyseessä on koira, joka ei kosketuksesta ole erityisemmin välittänyt. :)
Tuhkan kanssa myös hengailtiin näyttelypaikalla. Se kun rakastaa kaikkia ja kaikkia pitää päästä haistamaan ja maistamaan etu- tai takapäästä. Häntä heiluen se moikkaili koiria ja oli ihan innoissaan. Se on kovin sosiaalinen luonne kyllä.
Ei musta kyllä näyttelyissä kävijäksi ole, kerta vuoteen on ihan riittävästi. Ja kyllä nuo koiratkin enemmän muista jutuista tykkää, kuten kuva osoittaa. :)
Koulusta (=töistä) on hiihtolomaa, jota vietämme muun muassa maaseudun rauhassa. Koirat saavat nautiskella vapaana olosta, pitkistä lenkeistä ja ihan vaan hengailustakin ulkosalla. Mihinkään ei ole kiire.
Hajutreeneissä ollaan viimeisimmät treenit tehty negatiivisten vahvistamista eli risteystyöskentelyä. Mahla osoittaa negatiiviset suunnat ihan hyvin, mutta väsyessään pidemmällä jäljellä se kyllä lähtee vaan etsimään jälkeä. Olen näissä harjoituksissa nimenomaan palkannut, kun Mahla tulee tyhjästä pois. Tuhkaa on vaikeampi lukea, mutta menneellä viikolla yhdellä jäljellä sain nähtyä Tuhkassa reaktioita, joissa se tulee tyhjästä pois.
Lisää kumpikin koira tarvitsee ihan tiukkaa esinejälkeä isolla parkkiksella. Sunnuntaina ajoimme Elon pihassa muutaman tunnin vanhat jäljet ja kulmatyöskentely kummallakin oli aika heikkoa. Ne nostivat jäljen kyllä hyvin ja aina uudestaan ja uudestaan, mutta kulmista ne menevät aivan turhan pitkälle yli. Näitä tarvitsee siis harjoitella nyt kovasti. Kuitenkin se ydinjäljellä pysyminen on kaiken pohja, vaikka erilaisilla jäljillä koira käyttääkin nenäänsä eri tavalla. Kulmatyöskentely on meidän seuraava selkeä haaste, jota lähdetään työstämään paremmaksi.
Tuhka-ukkeli täytti ystävänpäivänä 2 vuotta! Uskomatonta, että pikkumies on jo aikuisen iässä.
Ollaan tehty useita lyhyehköjä (n. 100-200 m) esinejälkiä parkkipaikoille. Pääasiassa nämä ovat olleet aika tuoreita. Talvi on parasta aikaa treenata hajujuttuja, lämpötila nollan tietämissä, puhdasta lunta ja kosteahko alusta. Ei voi epäonnistua, sen parempia olosuhteita ei ole eikä tule! Mahlalla tarkkuustreenit ovat hieman hankalia, Mahla on vähän suurempien linjojen koira. Tuhka on vetänyt näitä aika mukavasti.
Jotain erilaistakin ollaan tehty. Olimme eräässä käytössä olevassa koulussa leikkimässä piilosta. Halusin molemmille koirille harjoitukset niin, että en itse tiedä kuinka monta maalimiestä on piiloutunut ja etsintäaluetta oli kahdessa kerroksessa. Mahlalle maalimiehiä sattui paljon 3 + 2. Mahla teki erittäin järjestelmällistä työtä, mutta sisätiloissa etsiminen ei ole helppoa varsinkaan, kun olemme itse olleet rakennuksessa monta tuntia ja omat hajumme ovat levinneet jo joka paikkaan. Siispä joitakin maalimiehiä mentiin ohikin ekalla kerralla.
Tuhka sai vähemmän maalimiehiä, kummallakin kerralla niitä oli vain yksi ja voi pikkupoikaa, kun treenikaverit olivat molemmilla kerroilla esittäneet luovuutensa piilojen keksimisessä. Ekalla kierroksella maalimies oli pahvilaatikkokasassa. Mä en tajunnut, että siihen edes voi mennä ihminen ja pikkukoira pelkää pahvilaatikoita, joten aika haastava se oli. Kuitenkin pieni huone, jossa laatikkokasa oli, oli ainoa, jossa Tuhka selvästi reagoi saavansa hajua. Kyllä se sieltä lopulta löytyi, kun me molemmat alettiin kaivaa kasaa auki... Tokalla kierroksella maalimies oli korkean kaapin päällä ja vaikka koira sitä hajua kovasti sieltä haki niin ohjaajalla ei hoksottimet oikein pelanneet...
Eilen treenailtiin Herwoodissa risteyksiä. Mahlalla oli aika haastava jälki, mutta ihan kivasti se meni. Ilman apuja ei oltais kyllä kaikista risteysalueista selvitty. Jatkossa näitä haastavia risteyksiä harjoitellaan erikseen, ei pitkällä jäljellä. Mahla ei kuitenkaan häiriintynyt, vaikka jouduin pitämään sitä lyhyellä liinalla ja kutsumaan luokse, kun muuta väkeä oli liikkeellä aika paljon. Tuhka sai itselleen sopivia haasteita omalle jäljelleen. Useampi koira tuli vastaan. Yllättävän hienosti pikkumies kuitenkin aina palasi töihin, vaikka toiset koirat on sille kyllä ehdottomasti paljon tärkeämpiä kuin mikään jälki maailmassa. Pissojen haistelun lomassa se myös löysi esineen. Sen kanssa täytyy todella harjoitella pissahäiriöjälkiä, koska se on sille kaikista haastavinta.
Kovasti meillä on ideoita kevään treeneihin. Paljon on kokeilematta ja tekemättä. Jäljennostot (ja tyhjät) on ehkä seuraava teema meillä. Mä haluaisin jäljennostoihin tarkkuutta ja haluan oppia itse lukemaan kumpaakin koiraa paremmin. Jatkiskakkosen palaverissa pohdittiin risteysharjoituksia ja niitä negatiivisia suuntia ja todettiin, että ensimmäinen askel kohti negatiivisten ilmaisua on se, että koira löytää positiivisen. Ja siihen mä haluan nyt keskittyä. Kyllä nuo jäljen löytää, mutta miten mä sen niistä näen ja miten mä varmistun siitä ja uskallan luottaa koiraan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Palaillaan taas!
Heti kun pakkaset laantuivat ja oma flunssani antoi myöten, avattiin myös jälkikausi. Sain houkuteltua itselleni yhden treenikaverin torstaina räntäsateeseen Elon parkkikselle. Hieman ennen treenejä kävin päivälenkillä koirien kanssa ja totesin, että ilma on mitä parhain. Ei sada, ei tuule ja on mukavan lämmin. No, pari tuntia siinä sitten touhuilin jotain kotona ja lähdin treeneihin. Sää oli muuttunut ihan täysin, kovasta tuulesta satoi räntää eikä siitä lämmöstäkään ollut juuri tietoa.
Mahlan kanssa jäljellä
Toivoin helppoja harjoituksia, lyhyet jäljet ja paljon esineitä. Sain kyllä paljon esineitä (mikä oli tärkeintä), mutta jäljet olivat paljon pidemmät ja paljon haastavammat kuin ajatuksissani oli miettinyt. Loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen jälkiin ja koiriin. Jäljet ajettiin tuoreena, joten se helpotti hommaa. Osittain jäljentekijän jäljet näkyivät, mutta koirat eivät selvästikään niitä silmällä seuranneet. Hieno oli seurata, miten tuuli ja ajoväylät vaikuttivat hajun liikkumiseen.
Mahla sai ennestään tuntemattoman jäljentekijän tekemän reilun 200 metrisen jäljen. Siinä oli oikeastaan yksi haastava kohta ajoteiden ja katoksen risteyksessä, jossa hetki etsittiin jälkeä. Tuuli painoi hajua lumipenkkaan, jota Mahla kovasti tarkasteli. Esineitä ei olisi silmällä löytänyt ollenkaan, mutta Mahla niitä nosteli oikeinkin hienosti.
Tuhkan jäljentekijä oli tuttu, mutta ei hän ole usein meidän kanssa treenannut. Jälki meni ensin parkkipaikan keskellä olevassa katoksessa ja kääntyi siitä autojen sekaan, teki neljä kulmaa ja matkaa oli yhteensä noin 150 metriä. Kun kävelin lähtöpaikkaan, valmistauduin täysin siihen, että me ei löydetä yhtään esinettä eikä Tuhka laita kuonoaan maahan ollenkaan, koska ihmisiä ja autoja liikkui siinä paljon ja Tuhka on häiriöherkkä. No, keskittymiskyky Tuhkalla on kehittynyt hurjasti. Jätkä teki töitä ja hienosti tekikin. Esineet löytyi ja kulmistakin se selvisi hienosti. Parissa kohdassa jäljen päällä oli auto, mutta ihan mukavasti Tuhka siitäkin selvisi eli löysi jäljen auton toiselta puolelta.
Tästä voidaan erittäin hyvillä mielin jatkaa. Näillä helpoilla harjoituksilla varmasti jatketaan, mutta jälkiä täytyy vanhentaa ihan reilusti.
Maanantaina päästiin tämän vuoden puolella ensimmäisiin maanantaitreeneihin. Pakkastauko siis päättyi, vaikka nyt treenailtiinkin sisällä. Päästiin erääseen oppilaitokseen sisätilaetsintöihin, ihan mahtava paikka ja mahdollisuus. Ihanista treenikavereista johtuen monenmoisia källejä nähtiin illan aikana ja kaikki harjoitukset tehtiin luonnollisesti niin, että ohjaaja ei tiennyt maalimiehen sijaintia.
Tehtiin ensin ihan perinteistä sisätilaetsintää kellarissa. Kellarissa oli useampi huone ja ne hyvin täynnä tavaraa. Kellari oli hämäränä, ohjaajalla otsalamppu niin näki olla törmäilemättä. Tuhkan maalimies oli helppo, se oli vain ryöminyt pöytien alle. Pimeydestä huolimatta tämä löytyi siis helposti. Mahlan maalimies oli rullakon takana, joka olikin hankalampi. Itse asiassa yllätyin, miten hankala se oli. Ilmeisesti ilma kiersi tilassa niin, että se painoi hajua toiselle seinustalle, jossa Mahla kovasti teki töitä.
Mahlan kanssa päästiin tekemään mielenkiintoinen harjoitus, jossa oppilaitoksen eräs ennalta tuntematon opettaja oli kävellyt luokkaan pitämään oppituntia. Meidät vietiin eräälle ovelle, josta opettaja oli kulkenut (alle tunti aiemmin) ja tehtävänä oli etsiä siihen luokkaan, missä opettaja pitää tuntia. Tilannetta ei yhtään helpottanut käytävien ja aulan tila, joka oli toisaalta varsin avara ylös ja alas. Yllätyin itse positiivisesti, kuinka hyvin Mahla työskenteli. Se tarkasteli käytäviä, mutta tuli niistä itse pois. Oikean luokan oven lähistöllä se alkoi pyöriä, mutta jonkin verran työstettiin sitä, että osattiin valita muutamasta ovesta se oikea. Minä tiesin, että luokkaa haetaan (vaikken tiennyt mitä luokkaa), mutta enpä sitä voi koiralle kertoa. Se hakee hajua. Kun oikealle ovelle päästiin, koputin oveen ja etsittävä henkilö tuli avaamaan. Ihan huikean hieno treeni!
Tuhka etsi isosta vessasta oikean kopin. Yhdessä kopissa oli siis etsittävä kohde, toinen häiriökohde oli toisessa kopissa, muut kopit olivat tyhjiä. Tämä oli yllättävän hankala harjoitus ainakin Tuhkalle. Se työskenteli aktiivisesti, mutta jäi kohdehenkilöä seuraavien koppien kohdalle jumiin. Tässäkin mietityttää tietysti se hajujen kulkeutuminen. Voisiko olla niin, että ilmavirta on ohjannut hajua viereiseen koppiin niin voimakkaasti, ettei Tuhka osannut palata takaisinpäin? Kyllä se kohdekin lopulta löytyi, mutta selvästi hajun kohdentaminen tiettyyn koppiin oli hankalaa. Minusta tuntuu, että sisätiloissa on huomattavasti hankalampaa etsiä kuin ulkona, jossa ilmavirrat on ehkä jotenkin vielä ymmärrettävissä. Sisätiloissa ilmastoinnit, viemäröinnit, ikkunat, ovet, patterit sekoittavat ilmavirtoja kovasti. Helppo ei ole läheskään aina helppo.
Tämä oli hyvä alku kevätkaudelle. Nyt kun pakkaset laskivat, lähdetään taas ulos treenaamaan jälkeä. Toivottavasti siitäkin touhusta innostun välillä kirjoittelemaan tänne.
Meillekin tuli lunta ja pakkasta. Mahla on sopivasti bikinikunnossa tiputettuaan karvansa. Kyllä ne kaikilla keleillä ovat oman turkin varassa pärjänneet, jos ovat saaneet vapaana olla. Hihnalenkeille on tarvinnut parissakymmenessä asteessa pukea takit. Että kyllä noi ainakin palelee.
Kyllä me kovasti kaikki lumesta tykkäämme. Lumi on ilmavaa pakkaslunta, jossa on helppo koirien hyppiä ja pomppia. Mä odottelen vielä lisää lunta niin tulisi nuo hiihtoladutkin kuntoon.
Ulkotreenejä meillä ei ole vielä ollut. Vaikka nuo olisivat reilun kymmenen asteen pakkasessa voineet olla treeneissä, olen käyttänyt pakkaset hyväkseni mielummin sisätreeneissä. Ollaan harjoiteltu purkkirataa joitakin kertoja ja hajulappujen etsintää sisällä. Mahlalla ehti olla myös jatkiskakkosen treenikerta. Harjoiteltiin sielläkin purkkista ja hajulapun etsintää vieraassa paikassa. Mahla tekee yllättävän rauhallista työtä myös näissä hommissa. Hyvä niin.
