Monet jälki-ihmiset säntäävät näihin aikoihin vuodesta metsään. Me lähdettiin katsomaan Tampereen keskustan tunnelmaa wapun jälkeen. Tuttu jäljentekijä käveli jäljet Finlaysonin mielenkiintoiseen miljööseen, jossa ei ihan hirmuista ihmisruuhkaa ollut, mutta lyhyellä liinalla sai silti mennä ja väistellä ihmisiä.
Kaupungissa jäljestäminen on ihan oma lajinsa. Mahla ei välitä ihmisistä, autoista ja hälinästä ja Tuhkakin on oppinut niitä sietämään. Kuitenkin jäljestäessä joudut itse koko ajan pitämään silmällä muut kulkijat ja väistellä heitä, pysäyttää koiraa vähän väliä. Yritä siinä sitten vielä lukea koiraa... Kaupunkiympäristö opettaa paljon myös hajujen kulkeutumisesta. Kovalla alustalla usein hajua on eniten talon seinustoilla, rotvallinreunalla, ovisyvennyksissä yms. Autot aiheuttavat pyörteitä, rakennusten takia tuuli pyörittää hajuja omalla tavallaan ja sanomattakin selvää, että niitä ihmisten hajuja on ihan älyttömästi.
Mä oikeastaan yllätyin kuinka hienosti kumpainenkin jäljestään selviytyi. Mahlan jälki lähti Siperian liikekeskuksen edestä, Plevnalta ja meni rakennusten sisäpihoille. Satu sanoi jäljen tehtyään, että nauti. Olihan se siistiä siellä kapeassa rännissä ajaa jälkeä ja ne pienet aukiotkin selvitettiin helposti.
Tuhkan jäljellä tuli yksi haastava kohta, jossa odotin vaan juuri niin kauan, että Tuhka lähti jäljelle. Jonkun aikaa siinä pyörittiin. Autoliikenne ja tuuli tekivät oman osuutensa tähän hankaluuteen. Tuhka ei myöskään ole niin maavainuinen, että se imuttaisi asvalttia vaan sekin pyrkii pääsemään vähän helpommalla.
Wappuaaton aamua vietettiin paimennuksen merkeissä Kangasalla. Kyseinen kaikille roduille avoin paimennuspaikka muuttaa ja nyt pidettiin läksiäistreenejä. Paikalla oli enää neljä lammasta, mikä harmitti vähän itseäni, kun aiemmin ryhmän koko on ollut noin 15 lammasta. Oltiin kummankin koiran kanssa isolla pellolla.
Nuo lampaat olivat viime kesän karitsoita, joita ei ollut juuri paimennettu muuta kuin bortsuilla. Tämä tarkoitti sitä, että lampaat eivät laskeneet koiraa kovin lähelle. Porokoirille tyypilliseen tapaan nuo kumpainenkin pyrkivät työskentelemään lähellä lampaita, joten nyt lähdettiin työstämään jarruja.
Ensimmäisellä kierroksella Mahlan oli tosi vaikea malttaa. Joitakin lyhyitä onnistuneita pätkiä saatiin tehty. Hakuja kokeilin läheltä muutaman kerran, mutta niissä oikeastaan aina tapahtui se sama eli Mahla leikkasi liian lähelle lampaita ja vaikka se otti paineen heti pois, lampaat ehtivät singahtaa jo hyvän matkaa liikkeelle. Tokalla kierroksella ei sitten otettu hakuja sitä vähääkään vaan jätin Mahlan aina odottamaan, menin itse ryhmälle ja päästin sitten vasta Mahlan tulemaan. Ja tämä sujui toisella kierroksella tosi hienosti. Mentiin jokunen kerta aitaus päästä päähän ihan vaan rauhallisesti suoraan kuljettaen. Mahla malttoi ja oli hiljaa.
Paimennuspaikalle ajellessa pohdiskelin sitä, että mitä Tuhkan kanssa hommasta oikein tuleekaan. Onko sillä voimaa pysyä ryhmän toisella puolella vai pyrkiikö se hakemaan musta vielä tukea. Mutta hienostihan pikkumies pysyi toisella puolella. Ekalla kierroksella se meinasi tulla toki turhan lähelle ja käännökset eivät toimineet alkuunkaan. Tasapaino ei ole sille vielä niin vahva, että se osaisi sinne hakeutua varsinkaan tällaisilla lampailla, joilla tasapainoon pitäisi hakeutua kaukana.
Tauon aikana Tuhkakin oli pohdiskellut asioita ja toinen kierros meni hienosti. Käveltiin taas suoraan aitauksen päästä päähän ja tehtiin loivaa kaarrosta ja Tuhka pysyi hienosti riittävällä etäisyydellä. Vähän sitä sai joskus huudella mukaan, kun paskat kiinnostivat enemmän. Pari ohjattua käännöstä tein Tuhkan kanssa, kun huomasin lampaiden olevan hyvin rauhallisia ja päästävän koiran lähemmäs.
Nyt me kuitenkin löydettiin rauha ja jarrut. Kummankin koiran kanssa päästiin oikeasti tekemään sitä rauhallista peruskuljetusta, vaikka käännöksiin ei tällaisella ryhmällä kyetäkään. Se oli parhaimmillaan juuri sitä sunnuntaikävelyä, joka ei näytä yhtään miltään ulkopuolisen silmin. Mutta mä sen tiedän, että se ryhmä ei ollut ihmisvetoinen ja ne kyllä menivät välittömästi yli ja karkuun, jos koira tuli liian lähelle ja toisaalta jämähtivät paikalleen, jos koira oli liian kaukana. Mä olen tosi tyytyväinen siitä kehityksestä, että tuollaisillakin lampailla me saatiin oikeasti aikaan sellainen rauha, että mä pystyin esteettömästi ja rauhassa kävelemään käskyttämättä ja katsomatta koko ajan koiraan.
Tuhkan kaikki viralliset terveystarkastukset ovat tulleet. Lonkat B/B, kyynärät ja polvet 0/0. Selkä nikamien epämuotoisuuden, spondyloosin ja välimuotoisen lanne-ristinikaman osalta normaali.
Jenkeistä tuli PennHIP-kuvauksesta lonkkien passiivista (perinnöllistä) löysyyttä kuvaavat indeksit. Vasemmassa lonkassa indeksi on 0.46 ja oikeassa 0.49, joka on kaikkiin tutkittuihin rotuihin verrattuna keskitasoa. Porokoiria ei ole kuvattu tarpeeksi, jotta vertailu voitaisiin tehdä niihin. Tulos asettuu keskiarvoon myös nivelrikon kehittymisen riskiä ajatellen. Jos indeksi on alle 0.30, nivelrikkoa ei juuri esiinny ja jos yli 0.70 niin käytännössä kaikille kehittyy nivelrikkoa.
Löysin arkiston kätköistä ennen julkaisemattoman videon Tuhkan paimennuksesta viime syksyltä Kuttukuussa. Kakka maistui hyvin tuoreeltaan, mutta poika sai lampaat myös liikkeelle. Nämä päkäpäät ovat nimittäin tosi nihkeitä liikkumaan.
Jännityksellä odotan, mitä kesä tuo tullessaan ja kuinka paljon Tuhka on näitä asioita mietiskellyt talven aikana. Perjantaina käydään Kangasalla vuoden ekoilla paimennuksilla.
Poikettiin tänään Koiralaan tekemään nopeat treenit. Edelliset taisi olla joskus syyskuussa. Talven aikana piti treenata, mutta en saanut sitten kertaakaan aikaiseksi varata hallia, joten ne jäi.
Tehtiin alkuun perussarja kolme kertaa, joista jokainen jollakin tavalla vauhdista. Ne meni ihan mukavasti, vähän tuli Tuhkalle kiire, mutta selvästi kokosi ja käytti kroppaansa. Sitten vauhtiharjoitusta. Kartturi oli kovasti paljon ruosteessa, mutta eiköhän se tästä... Ainakin hauskaa oli ja sehän on pääasia. :)
Tämän kesän tavoite lienee harjoitella kepit ja rengas kuntoon. Sitten alkaa esteosaaminen olla kasassa, vaikkakin kontakteilla on vielä harjoiteltavaa ennen kuin ne ovat niin itsenäiset, mihin pyrin. Rimojen nostaminen on myös ohjelmassa, jos kaikki menee hyvin. Tuhka on eteenpäin menevää sorttia ja käännökset on sille hankalia, mutta työstetään niitä sitten vähän myöhemmin paremmin. Kunhan nyt saataisiin edes vähän tätä pakettia kasaan ensin.
Meillä oli nyt viikonloppuna oman porukan koulutusleiri Ylöjärvellä. Suunnittelimme aikataulut ja treenit porukalla ja jokainen koirakko pääsi pureutumaan omiin ongelmiinsa. Mä otin teemaksi kummankin koiran kanssa erottelun vahvistamisen. Erottelu kummallakin on melko hyvällä tolalla ja akuutimpiakin harjoitusaiheita olisi, mutta päätin silti ottaa tämän teeman, koska porukkaa oli sen verran paikalla, että erotteluharjoituksia oli helppo järjestää. Maanantaitreeneissä yms. joutuu aina järjestelemään ja säätämään enemmän näiden toteutuksessa, joten käytin tilaisuuden hyödyksi. Hyvä niin.
Lauantaina aloitimme liikkuvalla ihmispurkkiksella. Treeniporukka siirsi/rakensi romurataa kuormalavoista ja me samalla etsimme työskentelevien ihmisten joukosta tiettyä ihmistä, Heidiä. Kumpikin koira oli aluksi vähän kummissaan. Erityisesti Mahla oli kiinnostunut kuormalavoista ja etsi sieltä esinettä. Tuhka taas halusi vaan hengata menossa mukana. Alkukankeuksien jälkeen kun pääsin palkkaamaan pari kertaa Heidin löytymisestä, ne saivat jutun juonesta kiinni ja homma sujui hienosti. Itse asiassa olen vähän yllättynytkin, kuinka hyvin ne lopulta kävivät ihmisiä läpi ja tiesivät selvästi, mitä ovat tekemässä ja ketä ovat etsimässä. Tämä haastavampi harjoitus on ollut mulla suunnitelmissa jo pidempään ja tästä on nyt jatkokehitelmiäkin mielessä.
Iltapäivällä teimme jäljillä erottelua. Ensin teimme jäljennostoharjoituksen, jossa viisi jäljentekijää oli kävellyt soraparkkiksen läpi ja oikea jälki nostettiin harhojen yli. Kumpikaan koira ei juuri reagoinut harhoihin, mutta menivät myös oikeasta ensin yli. Palatessa jälki kuitenkin nousi ihan mukavasti.
Toisena harjoituksena teimme Y-erottelujälkiä. Kaksi jäljentekijää käveli ensin yhdessä ja lähti sitten erilleen tietyssä pisteessä. Tämä meni molemmilla ensimmäisellä kerralla hienosti, mutta kuuma ja pitkä päivä alkoi verottaa koiria ja lopussa ne väsähtivät ja yrittivät etsiä vain esineitä. Erottelu onnistui kuitenkin kummaltakin ongelmitta, vaikka jälkeä eivät olisi viitsineet jatkaakaan.
Sunnuntaina sää oli päinvastainen lauantaihin verrattuna, oli kylmää ja satoi ajoittain tosi lujaa. Tehtiin omien kanssa ensin T-erottelujälki, joka oli samantapainen kuin lauantain Y, mutta nyt T:nä. Tämä meni kummaltakin aika mukavasti. Toisena tehtiin taas "kuviojälki" eli kaikka jäljentekijät kävelivät yhdessä ja haarautuivat kävelytieltä/jalkakäytävältä eri suuntiin eri risteyksissä. Mä tein itse häiriön eteenpäin. Kummatkin koirat vetivät tämän tosi hienosti! Tuhka oli jopa niin hieno, että se nosti taas uskoa Tuhkan jälkikoiran kykyihin. :)
Vielä Scentren pihassa tehtiin iltapäivällä "esinepurkkirataa" eli maahan monen eri ihmisen isohkoja esineitä ja niistä etsittiin vain tietyn ihmisen esineitä. Tämä harjoitus oli yllättävän vaikea kaikille koirille. Siinä riittää pohdintaa, mikä teki tästä niin vaikean, koska erottelua ne tekevät hyvin. Ihan viimeiseksi etsittiin vielä romuradalta saapasta, hanskaa ja sukkaa. Hyvin jaksoi kumpikin tehtä töitä ja tosi hienosti ne löysikin, vaikka selvästi vähän väsy jo alkoi olla.
Kaikenlaisia ideoita syntyi viikonlopun aikana ihanien treenikavereiden kanssa jutellessa ja koiria katsoessa. Ihmistunnistusharjoittelua jatketaan ja monipuolistetaan, esineiden erotteluharjoittelu saatiin nyt aloilleen ja sitä jatketaan, jäljellä vaihtelevuutta ja erityisesti alustanvaihtoihin keskitytään jatkossa.
Pikkukoira on virallisesti tutkittu terveeksi. Luustokuvissa käytiin juuri ennen pääsiäistä ortopedi Juha Kalliolla Eläinystäväsi lääkärillä. Juha on meillä hoitanut Mahlankin ongelmat, joten oli hyvin luonnollinen valinta tutkimaan myös Tuhkan. Lisäksi halusin Tuhkaltakin ns. PennHIP-kuvat lonkista, joissa tutkitaan perinteisen FCI:n lonkkakuvan lisäksi lonkan toiminnallisuutta.
Seuraavaksi laitan kuvasarjat, joissa on kaikki kolme lonkkakuvaa nyt Tuhkalta ja vertailuksi Mahlalta. Mahlan lonkkamalja on matala, Tuhkalla paljon parempi. Kun reisiluun päät on tuettu lonkkamaljaan, Tuhkalla ne menevät oikein sievästi paikoilleen, Mahlalla jää ulommas juurikin matalan lonkkamaljan vuoksi. Viimeisissä kuvissa havainnollistetaan lonkan löysyyttä eli kuinka paljon reisiluunpää mahtuu liikkumaan ulospäin. Mahlalla reisiluu tulee hyvin paljon pois tiiviimmästä mahdollisesta asennossa. Jos se tulisi kokonaan ulos lonkkamaljasta, olisi kyseessä sijoiltaanmeno (eli luksaatio). Tuhkallakin on löysyyttä, mutta selvästi paljon vähemmän, reisiluun pää pysyy selvästi lonkkamaljassa. Mitä löysempi lonkka on, sitä enemmän lonkka rasittuu ja voi kehittää nivelrikkoa ajan myötä. Nämä PennHIP-kuvat tutkitaan Yhdysvalloissa ja niistä tulee lonkkaindeksi, joka kuvaa juurikin lonkan löysyyttä.
Selkä kuvattiin kauttaaltaan terveeksi. Nikamia on oikea määrä, ne ovat vain pitkiksi kasvaneita. :) Kyynärät ovat myös kunnossa, samoin polvet. Kennelliitolta tulee viralliset tulokset aikanaan, arvio lonkista oli A tai B. Mä olen tyytyväinen tähän. Mulla on ainakin toistaiseksi luustoterveydeltään terve koira.
Silmätarkkiin mennään kummankin kanssa kunhan löydän jonkun sopivan tarkastuksen. Mahlaltakin meinaan uusintatutkia silmät, se on kuitenkin jo 7-vuotias. On sitä jotain tehtävä rodunkin eteen.
Vuoden tauon jälkeen koirat pääsivät näyttelyyn. Mahlan osalta tauko taitaa tosin olla pidempi. Oma seura järjesti näyttelyn lähellä, joten tottakai me sinne mentiin. Tuomarina oli Erja Nummi, meille ennestään tuntematon tuomari. Hyviä arvosteluja lähdettiin hakemaan, erittäin hyviä saatiin. Löydettiin siis tuomari, joka tykkäsi kummastakin!
Mahlan arvostelu:
"Oikea tyyppi, mittasuhteet. Kevyt pää ja alas asettuneet korvat. Kaunis ylälinja. Hyvä eturinta, rungon tilavuus. Jyrkkä lantio. Tasapainoisesti kulmautunut. Sopiva raajaluusto. Liikkuu tänään kovin ahtaasti. Oikealaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös."
AVO EH2
Tuhkan arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Vielä kevyt ja litteärunkoinen. Oikeat pään linjat. Hyvä ylälinja. Vielä niukka ja kapea eturinta. Sopiva rintakehän pituus. Riittävä raajaluusto. Korkea kinner. Ylöskiinnittynyt häntä. Vapaat liikkeet. Oikea karvapeite. Kaunis käytös."
AVO EH2
Mahlan kohdalla tuomari sanoi ahtaista takaliikkeistä. No se on se Mahlan heikoin kohta näyttelyitä ajatellen eli liikkuvuutta sillä on, mutta kun ne takajalat ovat kovin ahtaat niin liikkeet ovat ahtaat. Tuhka saa tuomarin mielestä vielä miehistyä. Se on kapea ja pikkuruinen, mutta muuten tuomari tykkäsi. Yllättävää oli se, että tuomari ei maininnut mitään hännänkannosta, vaikka toki arvosteluun se on kirjattu.
Eilen illalla etsiskelin näyttelykamoja ja tehtiin nopeat seisomistreenit, joten siihen nähden koirat käyttäytyivät kehässä melko hyvin. Tuhkakin. Ja Tuhka jopa mitattiin, vaikka arvosteluun kokoa ei ollut kirjoitettu. Mutta pikkumies ei saanut slaagia mittatikusta, mikä oli varsin positiivista. Tuhka myös antoi kopeloida itseään ihan reippaana, mikä on hienoa, koska eihän me sellaista ole harjoiteltu ja kyseessä on koira, joka ei kosketuksesta ole erityisemmin välittänyt. :)
Tuhkan kanssa myös hengailtiin näyttelypaikalla. Se kun rakastaa kaikkia ja kaikkia pitää päästä haistamaan ja maistamaan etu- tai takapäästä. Häntä heiluen se moikkaili koiria ja oli ihan innoissaan. Se on kovin sosiaalinen luonne kyllä.
Ei musta kyllä näyttelyissä kävijäksi ole, kerta vuoteen on ihan riittävästi. Ja kyllä nuo koiratkin enemmän muista jutuista tykkää, kuten kuva osoittaa. :)
Koulusta (=töistä) on hiihtolomaa, jota vietämme muun muassa maaseudun rauhassa. Koirat saavat nautiskella vapaana olosta, pitkistä lenkeistä ja ihan vaan hengailustakin ulkosalla. Mihinkään ei ole kiire.
Hajutreeneissä ollaan viimeisimmät treenit tehty negatiivisten vahvistamista eli risteystyöskentelyä. Mahla osoittaa negatiiviset suunnat ihan hyvin, mutta väsyessään pidemmällä jäljellä se kyllä lähtee vaan etsimään jälkeä. Olen näissä harjoituksissa nimenomaan palkannut, kun Mahla tulee tyhjästä pois. Tuhkaa on vaikeampi lukea, mutta menneellä viikolla yhdellä jäljellä sain nähtyä Tuhkassa reaktioita, joissa se tulee tyhjästä pois.
Lisää kumpikin koira tarvitsee ihan tiukkaa esinejälkeä isolla parkkiksella. Sunnuntaina ajoimme Elon pihassa muutaman tunnin vanhat jäljet ja kulmatyöskentely kummallakin oli aika heikkoa. Ne nostivat jäljen kyllä hyvin ja aina uudestaan ja uudestaan, mutta kulmista ne menevät aivan turhan pitkälle yli. Näitä tarvitsee siis harjoitella nyt kovasti. Kuitenkin se ydinjäljellä pysyminen on kaiken pohja, vaikka erilaisilla jäljillä koira käyttääkin nenäänsä eri tavalla. Kulmatyöskentely on meidän seuraava selkeä haaste, jota lähdetään työstämään paremmaksi.
Tuhka-ukkeli täytti ystävänpäivänä 2 vuotta! Uskomatonta, että pikkumies on jo aikuisen iässä.
Ollaan tehty useita lyhyehköjä (n. 100-200 m) esinejälkiä parkkipaikoille. Pääasiassa nämä ovat olleet aika tuoreita. Talvi on parasta aikaa treenata hajujuttuja, lämpötila nollan tietämissä, puhdasta lunta ja kosteahko alusta. Ei voi epäonnistua, sen parempia olosuhteita ei ole eikä tule! Mahlalla tarkkuustreenit ovat hieman hankalia, Mahla on vähän suurempien linjojen koira. Tuhka on vetänyt näitä aika mukavasti.
Jotain erilaistakin ollaan tehty. Olimme eräässä käytössä olevassa koulussa leikkimässä piilosta. Halusin molemmille koirille harjoitukset niin, että en itse tiedä kuinka monta maalimiestä on piiloutunut ja etsintäaluetta oli kahdessa kerroksessa. Mahlalle maalimiehiä sattui paljon 3 + 2. Mahla teki erittäin järjestelmällistä työtä, mutta sisätiloissa etsiminen ei ole helppoa varsinkaan, kun olemme itse olleet rakennuksessa monta tuntia ja omat hajumme ovat levinneet jo joka paikkaan. Siispä joitakin maalimiehiä mentiin ohikin ekalla kerralla.
Tuhka sai vähemmän maalimiehiä, kummallakin kerralla niitä oli vain yksi ja voi pikkupoikaa, kun treenikaverit olivat molemmilla kerroilla esittäneet luovuutensa piilojen keksimisessä. Ekalla kierroksella maalimies oli pahvilaatikkokasassa. Mä en tajunnut, että siihen edes voi mennä ihminen ja pikkukoira pelkää pahvilaatikoita, joten aika haastava se oli. Kuitenkin pieni huone, jossa laatikkokasa oli, oli ainoa, jossa Tuhka selvästi reagoi saavansa hajua. Kyllä se sieltä lopulta löytyi, kun me molemmat alettiin kaivaa kasaa auki... Tokalla kierroksella maalimies oli korkean kaapin päällä ja vaikka koira sitä hajua kovasti sieltä haki niin ohjaajalla ei hoksottimet oikein pelanneet...
Eilen treenailtiin Herwoodissa risteyksiä. Mahlalla oli aika haastava jälki, mutta ihan kivasti se meni. Ilman apuja ei oltais kyllä kaikista risteysalueista selvitty. Jatkossa näitä haastavia risteyksiä harjoitellaan erikseen, ei pitkällä jäljellä. Mahla ei kuitenkaan häiriintynyt, vaikka jouduin pitämään sitä lyhyellä liinalla ja kutsumaan luokse, kun muuta väkeä oli liikkeellä aika paljon. Tuhka sai itselleen sopivia haasteita omalle jäljelleen. Useampi koira tuli vastaan. Yllättävän hienosti pikkumies kuitenkin aina palasi töihin, vaikka toiset koirat on sille kyllä ehdottomasti paljon tärkeämpiä kuin mikään jälki maailmassa. Pissojen haistelun lomassa se myös löysi esineen. Sen kanssa täytyy todella harjoitella pissahäiriöjälkiä, koska se on sille kaikista haastavinta.
Kovasti meillä on ideoita kevään treeneihin. Paljon on kokeilematta ja tekemättä. Jäljennostot (ja tyhjät) on ehkä seuraava teema meillä. Mä haluaisin jäljennostoihin tarkkuutta ja haluan oppia itse lukemaan kumpaakin koiraa paremmin. Jatkiskakkosen palaverissa pohdittiin risteysharjoituksia ja niitä negatiivisia suuntia ja todettiin, että ensimmäinen askel kohti negatiivisten ilmaisua on se, että koira löytää positiivisen. Ja siihen mä haluan nyt keskittyä. Kyllä nuo jäljen löytää, mutta miten mä sen niistä näen ja miten mä varmistun siitä ja uskallan luottaa koiraan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Palaillaan taas!
