Jumppaohjelma

Ollaan tässä nyt useampi kuukausi ryhdistäydytty koirien tasapainon ja kehonhallinnan osalta. Siispä esittelen täällä blogissakin muutaman yksinkertaisen jumppaharjoituksen syvien lihasten (eli "tasapainolihasten") vahvistamiseen.

Samoista liikkeistä on eri vaativuustasoja. Mahla esittää videolla helpommat versiot ja Tuhka vaikeammat. Esittelen tässä kolme eri tasoa. Helpoimmasta on helppo lähteä liikkeelle ja perusterveellä koiralla tasoa voi nostaa aika nopeasti testaillen, mikä koiralla vielä onnistuu. Toistomäärillä pystyy myös vaikuttamaan harjoitusten rasittavuuteen. Aloitetaan ihan vaan muutamasta ja lisätään hiljalleen.

Takapään vahvistaminen:

Tämä on Mahlan yksi tärkeimmistä harjoituksista, koska sen takapään lihaksistoa on lonkkien takia ylläpidettävä hyvin. Ideana on, että etujalat ovat korkeammalla kuin takajalat ja etujalkoja nostellaan vuorotellen ylös. Painopiste saisi olla takana eli paino takajaloilla, videossa painopiste on vähän turhan edessä. Mahlan tapauksessa avustan takajalkojen asennon kanssa (ahtaiden kintereitten takia) ja Mahla nostelee itse etujalkoja. Vaikeutta saadaan laittamalla takapään alle pehmeää alustaa (jumppatyyny) ja vielä lisää laittamalla etujalkojen alle tyynyn, mutta ensisijaisesti pehmeämpi alusta takajalkojen alle.

Etupään vahvistaminen:

Sama kuin takapään, mutta toisin päin. Painopiste edessä, mutta meillä koirat mielellään ovat vähän takakenossa, johon yritän puuttua namin suunnalla. Nostellaan takajalkoja vuorotellen ja vaikeutettaessa pehmeämpää alustaa etujalkojen alle.

Selän vahvistaminen:

Ristikkäisten jalkojen nostaminen on hyvä harjoitus selän vahvistamiseen. Ensin harjoitellaan tasaisella alustalla, haastetta saa laittamalla pehmeää alle. Keskitason treeniohje puuttuu, mutta siihen kuuluisi se, että etujalat ovat kovalla ja takajalat pehmeällä eli vain takapää liikkuu alustan takia. Olennaista on se, että kun nostelet jalkoja, koira ei saa varata painoa sille jalalle, jota nostat. Nostettavien jalkojen on siis oltava rentoja ja painottomia. Koira ei saa siis nojata käteesi. Etenemisessä vaikeampiin harjotuksiin mennään koiran ehdoilla, jos koira kovasti heiluu tai kaatuu eli ei pysy pystyssä, on harjoitus sille liian vaikea. Kestoa voi kasvattaa muutamaan sekuntiin, mutta mitään pitkää staattista pitoa ei tarvitse tehdä.

Punnerrukset:

Punnerruksista on vain helpot versiot eli tasaisella alustalla. Jalkojen olisi syytä pysyä paikallaan, takapää autetaan pysymään pystyssä ja koira ohjataan namilla maahan niin, että kintereet osuvat maahan.

Mä en ole mikään fyssari, joten ohjeet ovat vähän sinnepäin. Jos omalla koiralla on jumeja, nivelvaivoja tai kipuja, suosittelen fyssarikäyntiä ennen jumppaamisen aloittamista. Silloin saa ihan omalle koiralle räätälöidyt ohjeet. Nämä ovat meille räätälöityjä, vaikkakin hyvin yleismaailmallisia harjoitteita.

Lappalaiskoirien hyppykoulutus

Viime viikonloppuna oli Lappalaiskoirat ry:n järjestämä hyppytekniikkakoulutus Tähtitekniikalla. Me päästiin mukaan ihan viime hetkillä, tämmönen koulutus oli itselläni mennyt aivan ohi. No mutta, viikonlopun ehkä suurimpana antina oli nähdä erilaisia lappalaiskoiria hyppäämässä.

Tuhkan osalta viikonloppu ei ollut parhaiten ajoitettu. Tuhkalla on lapojen alueella jumia, joka näkyi hyppäämisessä varsin selvästi. Niinpä siihen korkeuteen emme päässeet keskittymään tällä kertaa. 

Lauantaina Tuhka teki lämmittelynä perussarjaa. Otettiin vauhtia myös putkesta. Siinä vähän pikkukoiran pakka hajosi. Vähän huolimatonta tekemistä siis. Set point tehtiin sitten ja siinä oikeastaan se Tuhkan jumitus näkyi. Alastulo oli töksähtämällä eikä se rentoa ollut nähnytkään. Alastuloja lähdettiin korjaamaan heti alastuloharjoituksella, joka meni ihan ok. Viimeisenä helppona harjoitteena kasvava sarja.

Sunnuntaina otettiin alkuun kuitenkin korkeudenarviointia. Rima taisi olla maksimissaan 55 cm, mutta rento koira ei ollut. Se on tehnyt tätä paremminkin. Tokana otettiin taipumisesta laukanvaihto, joka meni Tuhkalla oikein kivasti. Se etenee hyvällä draivilla kaarteessa, vaikka mä jo valssaan ja suuntaan eteenpäin. Viimeisenä tehtiin meille ihan uusi harjoitus, vauhtiympyrä, jossa oli muutama hyppy erilaisin välein. Koira joutuu siis jokaisessa välissä arvioimaan etäisyyttä. Tuhka irtaantui mukavasti, sillä oli ihan hyvä tekemisen meininki ja etäisyyden arviointi oli sille helppoa siinä mielessä, että eipä se ohitellut esteitä.

Nyt mä yritän hieroa Tuhkan selkää auki, mutta fyssariaikakin on varattu. Tuhka on yleensä pysynyt tosi hyvässä kunnossa, että en tiedä, mikä liukastelun aiheuttama jumi sillä nyt mahtaa olla. Kieltämättä se, että koiraa käsittelee tai jumppaa lähes päivittäin, sen tilannetta oppii seuraamaan. Vaikken mä mikään hieroja ole niin jumpatessakin näkee tosi hyvin, kun joku yhtäkkiä onkin vaikeaa koiralle.

Tässä koulutuksen jälkimainingeissa olen vaan todennut, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän hyppytekniikkaan panostaa ja oppii sitä katsomaan, sitä useammin mä olen lopettamassa harrastamista. Aina tekniikassa on parannettavaa, itsevarmuudessa vahvistettavaa. Tuntuu väärältä vaatia koiralta niin fyysisesti raskasta, jos tietää, että se ei ole ihan kunnossa. Itse sitä harrastaa, liikkuu ja huhtoo hulluna, vaikka pohkeet on jumissa ja selkä särkee. Eikä se haittaa, kun tietää, että mikään ei ole rikki. Koiraa kuitenkin suojelee eikä siltä halua vaatia, jos tietää, että se ei ole ihan kunnossa. Tuhka on kuitenkin keskimääräisesti hyvä hyppääjä eikä sen hyppytekniikassa ole esteitä sille, etteikö sen kanssa voisi hyvällä omalla tunnolla harrastaa agilitya.

Kuluneen vuoden kuulumiset ja ajatuksia seuraavalle vuodelle

Taas on vuosi vierähtänyt. Vuosi on tuonut paljon asioita erityisesti henkilökohtaisella puolella, mutta myös koiramaailmassa. Mitään tilastoja, koiranettiä tai muuta tutkailemalla sitä kehitystä ja uuden oivaltamista ei ole havaittavissa, koska juuri mitään virallisiin pöytäkirjoihin piirrettyä meillä ei ole. Eikä ole tulossa, mutta jossain uraauurtavassa työssä me yritetään olla mukana.

Aloitetaan kuitenkin niillä virallisilla.

- Vuoden näyttelyturnee tehtiin naapurinäyttelyyn Jämijärvelle maaliskuussa, jossa kumpikin koirista sai Erittäin Hyvän. 

- Tuhka kävi luustokuvissa huhtikuussa ja sai terveen paperit lonkkien, kyynärien, polvien ja selän osalta. Lonkkien perinnöllistä löysyyttä kuvaava indeksi (PennHIP) osoittaa mahdollisuuden nivelrikon kehittymiseen olevan hieman epätodennäköisempää kuin todennäköistä, mutta asettuu hyvinkin keskiarvoon. 

- Keväällä Tuhka kävi myös MH-luonnekuvauksessa ja oli siellä oikein oma itsensä. Epäileväinen outoja juttuja kohtaan, mutta eipä sille mitään traumoja tai pelkoja jäänyt.

- Silmät käytiin myös tsekkaamassa kummaltakin koiralta. Mahlalta löytyi jokin epäilys, mutta sai vielä terveen paperit. Tuhkan silmät ovat terveet. Valitettavia uutisia on kuitenkin tullut Tuhkan sisaruksien silmätarkastuksista, Tuhkan yhdellä siskolla on kaihiepäilys ja toisella todettiin PRA.

- Joulukuussa käytiin Tuhkan kanssa epävirallisissa agilitykisoissa ja se olikin harrastusrintamalla ensimmäinen "kisa" pikku-ukkelilla.

Jatketaan harrastusrintamalla:

- Tunnistusetsintä on edelleen meidän "päälaji". Keväällä järjestettiin meidän porukan oma leiri Ylöjärvellä ja syksyllä lähdimme leiriviikonloppua viettämään Virroille. Ihan perinteistä metsähakuakin tuli kokeiltua kerran, mikä oli kummastakin koirasta kivaa ja helppoa. Raunioille ei valitettavasti vuoden aikana päästy, mutta sisä/alue-etsintää tehtiin muutamaan otteeseen. Pääasiassa olemme keskittyneet jälkeen, jossa tuntuu, että välillä mennään eteenpäin ja välillä taaksepäin. Koirat ovat taitavia, mutta ohjaaja häiritsee kehittymistä erityisen paljon.

- Paimennus lampailla jäi hyvin laihanlaiseksi. Keväällä oli yhdet treenit ja elokuussa kävimme kerran Kuttukuussa. Lehmiä paimenneltiin jonkin verran kesän aikana kotosalla. Mahla on fiksu ja sille voin antaa vastuuta. Niinkuin aina sanon, se kehittyisi nopeasti, jos sen kanssa vaan pääsisi hommiin. Tuhkalla ei taipumusta näihin hommiin juuri ole, mutta apukäden siitäkin toki halutessaan saisi ja harrastellahan voi kuinka vaan.

- Tuhka on harrastellut agilitya jonkin verran. Kesällä treenattiin jopa melkein säännöllisesti kerran viikkoon ja edistyttiin mukavasti. Keppiprojekti aloitettiin myös. Valitettavasti se on edelleen vähän vaiheessa, mutta toivon, että ennen ensi kesää pääsemme sen osalta hyvää vaiheeseen. Loppuvuodesta keskityimme hyppytekniikkaan ja erityisesti korkeiden hyppyjen rohkeuteen ja olemme siinä päässeet mukavasti eteenpäin.

- Tuhka kävi pari kertaa fyssarilla syksyn mittaan. Koira on ihan hyvässä kunnossa, ei juuri jumeja missään. Selkää alettiin tietoisesti vahvistamaan.

Tavoitteet vuodelle 2017:

Tunnistusetsintä:

Tunnistusetsintärintamalle kuuluu hyvää ja mielenkiintoista on luvassa. Siitä enemmän, kun suunnitelmat alkavat toteutua. Ilmeisesti hyvä "leiriperinne" saa jatkoa jo heti keväällä. Tavoitteena on vahvistaa erityisesti koiranlukutaitoa ja luottamusta koiraan. Tämä on tällä hetkellä ehdoton pullonkaula koko hommassa. Se vaatii minulta paljon ja erittäin paljon omalta mukavuusalueelta poistumista, mutta sitä on pakko tehdä, jos oikeasti haluaa kehittyä.

Mahlan kohdalla kehitettäviä asioita ovat erityisesti erilaiset tuuliolosuhteet ja ihmisten kohtaaminen. Mahlan vahvuuksia on sitkeys, keskittymiskyky ja häiriöidensieto. Ihmisten erottelu voisi olla yksi Mahlan harjoiteltavista teemoista myös.

Tuhkan kohdalla suurin kehitettävä asia on häiriöidensieto. Ajattelin lähestyä asiaa ihan normitreeneissä, mutta myös sillä, että liikkuisimme enemmän paikoissa, joissa on paljon hälinää ja hyörinää. Tuhka ei stressaannu, mutta lopettaa työnteon. Hakutyyppisessä etsinnässä Tuhka on alkanut irtaantua minusta vähän turhankin hanakasti ja tekee töitä lähinnä itselleen, tähän pitäisi jotenkin kiinnittää huomiota myös. Hajuerottelu on Tuhkan ehdoton vahvuus. Se kyllä tietää, mitä etsii. Ja erottelee myös ihmisiä.

Paimennus:

Jaa-a. En uskalla asettaa mitään tavoitteita, koska harrastuspohjalta silloin tällöin tätäkin tehdään. Mahlan kanssa voitais sitä esikoetta kyllä taas tänäkin kesänä harkita.

Agility:

Vuoden selkeä tavoite on saada Tuhka kisavalmiiksi. Se vaatii vielä keppien työstämistä, itsevarmuutta korkeille rimoille ja erilaisiin halleihin/kenttiin tutustumista ja totuttelua. Ja kun kerran sen kisavalmiiksi saan niin toki nousu kakkosiin voisi olla hyvä tulostavoite.

Toko/rally-toko:

Jos kerran saan aikaiseksi treenata Tuhkan kanssa agilitya, niin Mahla saisi omaksi lajikseen esimerkiksi rallytokon. Koiralla olisi jo valmiudet alempiin luokkiin, mutta kartturi ei valitettavasti ole ihan sillä tasolla kylttien opettelun suhteen, että pystyisi vielä kisaamaan. Tämä voisi olla silti yksi Mahlan senioriharrastus... Tuhkan kanssa odottelen omaa innostumista tokojuttuja kohtaan. Se osaa edelleen vain istua, mennä maahan, pitää kapulaa suussaan. Esimerkiksi se melko olennainen seuraaminen puuttuu toistaiseksi täysin. :)

Lihashuolto:

Tuhkan selän jumppaaminen ja kunnossapito on yksi tärkeimmistä tähän liittyvistä asioista. Muutenkin yritetään pitää kuntoa yllä mahdollisimman hyvin. Myös Mahla jumppaa ja pyrin hieromaan sitä säännöllisesti. Se kun on eniten, mitä voin noiden koirien eteen tehdä.

Tuhkan ekat epikset

Tänään lähdettiin vähän extempore käymään Lempäälässä Demarilla epävirallisissa aksakisoissa. Käytiin juoksemassa möllirata, joka oli hyppäri 45 cm:n rimoilla. Rataprofiili oli helppo meille, pari kohtaa, jossa sai olla tarkkana, ettei koira livahda väärälle esteelle.

Hengailu hallissa onnistui aika kivasti. Välillä Tuhka alkoi haukkua, kun muutkin haukkuivat. Rata meni ihan hyvin. Selvästi Tuhkaa pikkusen jännitti uusi paikka ja uusi tilanne. Mutta pääasiassa se meni ihan kivasti.

Tuomarin epävirallisen jalkamitan mukaan rata oli 128 metriä pitkä ja Tuhkan aika oli 26,25 s. Tämän perusteella etenemä olisi ollut vähän alle 4,9 m/s. Ihan en sitä usko, vaikka toisaalta rimat olivat matalalla ja kontakteja/keppejä ei ollut. Silti kuulostaa aika paljolta siihen verrattuna, miltä se tuntui. Ei nyt ihan tahmealta, mutta se viimeinen puristus kyllä puuttui. Toisaalta Tuhka oli aivan ääneti koko suorituksen ajan ja se yleensä kertoo siitä, että se keskittyy vain olennaiseen eli etenemiseen. Joka tapauksessa tämmösellä hömpöttelyllä se nopeus on kuitenkin ihan kelvollista, reippaasti yli 4 m/s, mikä olisi hienoa noin niinkuin jatkon kannalta.

Tänään tämä riitti myös voittoon. Toiseksi tullut sai myös nollan ja taisi reilulla sekunnilla hävitä meille. Voi voi, jokohan mä saisin ens vuonna Tuhkan kisavalmiiksi.

Syksyn hyppistreenit ohi

No niin. Tuhkan osalta hyppistreenit on tältä syksyltä ohi. Tulihan treenattua ja edistyttyä. Mukavia treenikamujakin oli matkan varrella mukana, aina löytyi palkkausapua ja yhdessä pohtimista puolin ja toisin.

Eilen otettiin perussarja pari kertaa lämmittelyksi. Rimat oli laitettu vähän sikin sokin, jotta sarja näyttää vähän erilaiselta ja Tuhka joutuu ajattelemaan eikä vaan räiski menemään.

Sitten tehtiin power grid, jollaista Tuhka ei ole ennen tehnyt. Se joutui aika tosissaan tekemään siinä töitä, mutta onnistui selviämään eikä kiertänyt esteitä. Alastulot oli töksähdellen ja tuli alas lähelle rimaa, pylly lensi eikä paketti pysynyt ihan kasassa. Kolmeko toistoa otettiin ja kyllä se koko ajan paransi eli muutosta tapahtui.

Sitten otettiin setti korkeuden arviointia. Korkeimmillaan käytiin 60 cm:ssä ja se meni rennosti yli. Korkeuden arviointi on ollut teemana koko syksyn. 60 cm:n rimat (ja jo alemmatkin) ovat olleet Tuhkalle jännityksen kohde. Jos se on hypännyt, se on hypännyt liian korkealta ja jäykkänä. Nyt se meni rennosti ja itsevarmasti, joten kehitystä todellakin on tapahtunut.

Vikana otettiin vielä alastuloharjoitus pehmentämään niitä alastuloja ja se meni ihan ok.

Mä olen todella tyytyväinen kehitykseen. Keväällä jatketaan hyppistreenejä ohjatusti tai itseksemme, mutta niin, että saadaan lisää varmuutta niihin korkeisiin. Tuhkan selkä on jo parempi, kun sitä on oikeasti jaksettu jumpata lähes päivittäin. Mikä hienointa, se oikeasti näkyy hyppäämisessä! Aina nimittäin näin ei ole. Jos koira käyttää kroppaansa systemaattisesti väärin, jumppakaan ei välttämättä auta. Meillä esimerkiksi Mahla osaa paljon takapään tarkkuustemppuja, tassutemppuja, peruuttamisia yms. ja voimaa sinne on jumpattu, mutta silti normaalisti liikkuessaan se ei käytä sitä takapäätä. Tuhka käyttää kroppaansa selvästikin paremmin.

Meillä olisi tarkoitus keväällä talvikaudella käydä itseksemme treenaamassa kaverin kanssa. Silloin yritän keskittyä sekä korkeuteen että vauhtiin. Ja yhtenä työstettävänä on edelleen ne kepit, koska nyt emme ole päässeet jatkamaan edelleen kesken olevaa projektiamme niiden parissa.

Hyppistreenejä

Eilen Tuhkalla oli taas ohjatut hyppistreenit. Ekaksi tehtiin kasvava sarja lämmittelynä. 

Sitten tehtiin pitkästä aikaa taipumista ja taipumisesta laukanvaihto. Taipumiset meni hyvin ja laukanvaihto oikeasta vasempaan ihan hyvin, mutta sitten iski pääjumi tai väsymys ja Tuhka yritti oikoa taipumista ja juosta suoraan kupille. Pidettiin sitten hyvin lyhyt juomatauko ja otettiin sen jälkeen vielä vasemmasta laukasta oikeaan.

Viimeisenä tehtiin korkeuden arviointia. Olikohan se korkein 55 cm, joka jännitti. Tosin Tuhka oli tuolloin jo aika väsynyt. Mä autoin sitä juoksemalla vieressä ja sinänsä hypyt näytti pääsääntöisesti ihan hyviltä.

Itse asiassa Tuhkan selkä jaksoi nyt paremmin ja pidempään koottuna. Ilmeisesti meidän tehostettu jumppa on tuonut voimaa sinne selkään lisää. On se jumpatessakin selvästi kehittynyt selästään. Etenkin ristikkäisten jalkojen nostossa on selvästi havaittuja muutoksia parempaan.

Hyppyjä ja nenähommia

Meidän arki menee samaa rataa kuin koko syksyn. Tuhkalla oli parin viikon tauko aksajutuista, mutta tällä viikolla käytiin taas hyppistreeneissä. Tehtiin ekalla kierroksella perussarjaa ohjaajan häiriöllä, tokalla ja kolmannella kierroksella korkeuden arviointia. Rima taisi käydä jossain 60 cm:n paikkeilla. Tuhka ei kertaakaan kieltäytynyt hyppäämästä eikä tehnyt jännittynyttä hyppyä eli ihan kivasti meni. Vikalla kierroksella havaittiin, että mun juokseminen Tuhkan mukana itse asiassa parantaa Tuhkan suorittamista. Silloin sen pää pysyy alhaalla, kun se ei jää kuuntelemaan, missä mä oon ja saako se nyt ihan varmasti mennä.

Tänään oltiin tekemässä tuplasokkona etsintää Nokian keskustassa. Tuplasokko tarkoittaa sitä, että minä tai takamies emme tienneet, missä jälki menee. Jokaiselle oli jaettu alue, joka piti tutkia. Jäljen lähtö tiedettiin sillä tarkkuudella, että jäljentekijä on ollut esimerkiksi apteekin ovella.

Mahla nosti jäljen hyvin, vaikka lähtöpaikalla oli yllättävän paljon kävelijöitä. Se tarkisti pienen aukion mukavasti, mutta sitten tuli vastatuuliosuus, johon meidän homma kaatui. Mahla tuli sieltä pois ja mä tulkitsin tilanteen niin, että se tuli tyhjästä pois. Sitten me peilailtiin itseämme kauppojen näyteikkunoissa ja pyörittiin ympäristössä, vaikka oikeastaan kaiken aikaa tiesin, että emme ole jäljellä. Takakautta sitten loppujen lopuksi Mahla sai jonkinlaisen ilmavainun maalimiehestä ja päädyttiin autossa istuvan maalimiehen luo. Eli maali löytyi, mutta jälki jäi valitettavasti ajamatta.

Tuhka ei nostanut omaa jälkeään siitä kohtaa, missä jäljen piti kulkea. Sen kanssa lähdettiin sitten haravoimaan alueen reunaa ja alueen toisella puolella törmättiin jälkeen, jonka Tuhka sitten nosti. Jäljentekijä oli käynyt R-kioskilla, jonka edustan Tuhka merkkasi ja siitä ei autossa istuvalle maalimiehelle ollut enää montaa kymmentä metriä.

Vaikkei me jälkiä ajettu ja maalimiehet löytyi vähän niinkuin takakautta niin mä olen tyytyväinen treenien antiin. Mä opin koiristani jonkin verran enemmän. Mahlalla on aiemminkin ollut ongelmia vastatuulen kanssa ja nyt se menee harjoiteltavien asioiden listalle. Pitäisi vaan jäljellä hoksata tällaiset kohdat ja uskoa, että kun se lähti ajamaan jälkeä, sitä voisi vähän kokeilla vielä tuollaisessa paikassa puskea eteenpäin ja sitten katsoa, tuleeko koira takaisin edelleen. Mä alan kuitenkin näkemään tuosta koirasta hetkiä, kun se on jäljellä ja koska se ei ole. Tuhka taas on tosi vaikeasti luettavissa. Kyllä me tarkisteltiin risteyksiä ja portaita tyhjiksi ja harjoitus oli ikäänkuin jäljennostoharjoitus, jollaisena se toimi hyvin. Alussa vaan ei syystä tai toisesta jälkeä nostettu.

Maanantaille suunniteltiin kuitenkin erottelutreenejä syksyn treenisuunnitelman mukaisesti. Taas vaan olisi kovasti harjoiteltavaa. Erottelun lisäksi nyt akuutteja treeniaiheita olisi vastatuuliosuudet Mahlan kanssa, jäljennostot/etsinnät ja lyhyet sokkoharjoitukset.

Tuhkalla fyssari

Tuhkalla oli tämän viikon maanantaina fyssari. Halusin tsekata Tuhkan tilanteen ja saada ohjeita selän vahvistamiseksi. Selkä on kuitenkin Tuhkan heikoin kohta. Mitään varsinaista ei lihaksistosta löytynyt. Hauikset oli pikkusen kovat ja alaselässä pieni aristus, mutta siis erittäin pieniä ja ne eivät vaikuta liikkumiseen tai lihaksiston käyttöön. Eli Tuhka on hyvässä kunnossa.

Jumppatyynyllä me olemme harjoitelleet jo aiemmin sekä etupäätä että takapäätä vahvistavia harjoituksia. Nyt kuitenkin tuli varsin selvästi esille, että meidän jumppatyyny on turhan kova eli helppo koiralle ja niinpä reissusta tarttui mukaan pehmeämpi tyyny, jolla ollaan tällä viikolla harjoiteltu.

Uuden tyynyn kanssa tasapainottelussa ja syvien lihasten käytössä on selvästi ollut harjoittelemista. Pikkuhiljaa omien palkkauskriteerien selkeytyessä ollaan kuitenkin päästy jyvälle hommasta. Myös ristikkäisten jalkojen nostoon ollaan löydetty omat käskyt ja niiden myötä se onnistuu tosi hyvin. On se jännä, että vaikka kuinka olisi tietoa, mutta sitä ei jäsentele eikä mieti niin sen mukaan ei toteuta. Keskustelu fyssarin kanssa auttoi siis tässäkin mielessä.

Tuhkan jumppa koostuu tällä hetkellä seuraavista jutuista:

1. Takajalat tyynyllä, etujalat korokkeella. Paino takana, etujalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

2. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, takajalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

3. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, namilla ohjataan koiran päätä molemmille sivuille ja alas.

4. Koira normaalisti lattialla seisomassa, pää ja katse suoraan eteen. Nostetaan vuorotellen ristikkäisiä jalkoja.

Mahlankin kanssa ollaan nyt jumpattu ahkerammin. Sen jumppaohjelmaan kuuluu näiden lisäksi hauisten vahvistaminen ja venyttelyitä.

Tuhkan liikkumista olen seurannut enemmän fyssarikäynnin jälkeen. On totta, että Tuhka laukkaa mielellään metsässä. Se itseasiassa ravaa tosi vähän epätasaisella alustalla. Muutenhan koirat jumppaavat metsässä kivien ja puunrunkojen päällä, mutta Tuhkan selkä tarvitsisi enemmän ravia pehmeällä alustalla. Tällöin se joutuu nostelemaan jalkoja enemmän kuin tasaisella ja selkä vahvistuisi sitä kautta. Olen nyt muutamilla lenkeillä ottanut Tuhkaa kävelemään namin kanssa tai hihnaan rauhallisemmin eli opetellaan vähän tätäkin. Laukka vahvistaa isoja lihaksia, joita niitäkin tarvitaan agilityssa, mutta selälle se ravi tekisi hyvää, joten yritämme lisätä raviliikuntaa Tuhkalle.

Hyppytekniikkaharjoittelu

Olemme olleet neljä keskiviikkoiltaa treenaamassa Parviaisen Maijun luotsaamana hyppytekniikkaa Ylöjärvellä. Pääsyy treenaamiselle on ollut se, että Tuhka on kovin epävarma korkeissa hypyissä. Se jännittää niitä selvästi. Radalla rimat ovat olleet normaalisti 45 cm, mutta siitä on vielä matkaa ylöspäin.

Neljän treenikerran annin voin koota tässä. Ensinnäkin Tuhka on motivoitunut hommaan, se osaa käyttää kroppaansa ja se on itsevarma. Liiankin itsevarma siihen nähden, että sen ehdoton rakenteellinen heikkous on jäätävän pitkä selkä. Jos Tuhka itsevarmasti vain räkäisee menemään, sen selkä retkahtaa.

Perussarjaan, joka on Tuhkalle harjoituksena erittäin tuttu, lisäsimme haastetta erilaisilla vinorimoilla, jotta saadaan se keskittymään riittävästi loppuun asti. Tuhka tarvitsee paljon erilaisia harjoitteita, jotta se ei voi vain mennä ajattelematta asiaa.

Etäisyyden arvioinnissa havaitsimme, että Tuhka ponnistaa turhan kaukaa. Se on vähän niinkuin tapa sillä. En osaa sanoa, onko tätä ongelmaa muuten esim. radalla. Mun mielestäni ei. Tuhka siis lukee etäisyyksiä hyvin, mutta se vaan ponnistaa kaukaa.

Samoi se korkeuden arviointi. Tuhka arvioi korkeutta hyvin, mutta hyppää noin 20 cm liian korkealta. Kun set pointilla vikalla kerralla nostettiin rima 55 cm niin mun silmääni se ei siinä enää loikannut niin ylikorkeasti. 65 cm:n hyppy Tuhka ei enää uskaltanut hypätä. Tuhkassa näkyy hyvin se, että se tekee joko onnistuneesti tai sitten se ei tee. Se ei siis tee varsinaisesti virheitä, koska se ei yritä asioita, joihin se ei mielestään pysty.

Tuhka on menossa noin viikon päästä fyssarille ja mä päivitän taas osaamistani selän vahvistamisen kanssa. Selkäjumppaa me ollaan tehty, mutta sitä se tarvitsee kuitenkin paljon. Ja hyppistreenit jatkuvat tulevinakin keskiviikkoina. Toivotaan, että pääsemme korkeuden arvioinnissa eteenpäin.

Hajuleiri Virroilla

Päivitykset ovat laahanneet ja unohtuneet ihan puhtaasti työkiireiden takia. Treenattu ollaan silti, mutta tietokoneen ääreen en ole ehtinyt. Nyt alkoi syysloma, joten kenties saan tämän bloginkin taas ajantasalle.

Lokakuun alussa järjestettiin meidän tunnistusjälkiporukan ensimmäinen koulutusleiri. Paikalla oli 9 aikuista, yksi vauva ja 11 koiraa. Leiripaikaksi valikoitui Virrat, tukikohtana Marttisten lomahuvilat. Voin suositella paikkaa myös eteenpäin koiraleiripaikaksi, mukavat huvilat, erinomainen ruoka ja luontoa ympärillä.

Perjantai-iltana ohjelmassa oli vain majoittumista ja syömistä. Kävimme muutaman hengen voimin tekemässä myös jäljet valmiiksi aamua varten. Illalla pidettiin myös suunnittelupalaveria seuraavaa päivää varten. Jäljet, jäljen ajajat ja takamiehet oli valmiina tiedossa, kun lauantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan yön yli seisseet jäljet.

Mahlalla oli metsäjälki. Lähtö sille oli hankala, mutta eka esine nousi. Ilmeisesti jälki olisi ollut erittäin lyhyt ja Mahla bongasi toisen jäljentekijän jäljen ja vaihtoi sujuvasti sille. Vaikka erottelua olemme harjoitelleet jäljillä niin yleensä nämä jäljet ovat olleet suht tuoreita ja asvaltilla. Metsässä kova vauhti teki tehtävänsä ja Mahlan saatua väärän jäljentekijän esineestä ilmavainun, se lähti sinne. Ja koska tarkkaa tietoa jäljistä tai esineistä ei ollut niin enpä osannut ottaa koiraa sieltä poiskaan.

Tuhkan aamuinen jälki oli suurimmalta osalta kävelyteillä (hiekkaa/asvalttia) majoitusrakennusten lomassa ja päättyi metsäpolulle. Tuhka veti hienosti. Huomionarvoista oli vain pieni nenän kalibrointi siirryttäessä asvaltilta metsäpolulle. Siinä Tuhka vähän pyöri ensin ennen kuin jatkoi jälkeä.

Iltapäivälle meillä oli valmiina jäljet (2-4 h vanhat) Virtain keskustassa. Jäljet ajettiin sokkona eli vain takamies tiesi, missä jälki meni. Tuhkan tapauksessa takamies luki karttaa/ohjeistusta huonosti ja olimme väärällä puolella tietä. Vaikka sen selvittyä tuntui pahalta (harjoitus epäonnistui) niin näin jälkikäteen ajatellen se opetti paljon koiran lukemista. Ja toisekseen, kun jälki tien toiselta puolelta kääntyi pois, Tuhka kadotti hajun myös toisella puolella ja ylitti tien sille puolelle, minne jälki kääntyi. Että hienoa!

Mahla ajoi pidemmän pätkän ja jos sen aamuinen jälki meni vähän plörinäksi niin iltapäivän jälki meni erinomaisesti. Mahla ajoi sitä keskittyneesti ja tarkkaan ja ylitti ison tienkin lopussa.

Maalimies jääkiekkokaukalossa, jännä oli seurata, miten koira ratkaisi tehtävän löytää tiensä maalimiehelle.

Iltapäivän toisiin harjoituksiin olimme saaneet paikallisista reserviläisistä meille vieraita maalimiehiä. Se oli ihan huippua! Tehtiin hurlumheijälkiä jäähallin ympäristössä. Omieni kanssa tein parit jälkiharjoitukset, joissa maalimies oli päässä ja pari kertaa ihmispurkkiksen. Nämä meni hienosti.

Sunnuntaina oli jäljellä vain viimeiset harjoitukset, jotka olivat lyhyet esinejäljet Virtain keskustassa. Mahla kiersi liikenneympyrää ja Tuhka pari kadunpätkää. Molemmat koirat olivat varsin väsyneitä. Ne tekivät töitä, mutta Mahlalla väsymys näkyy härväämisen lisääntymisessä ja Tuhkalla taas hitautena ja haluttomuutena. Näistäkin jäljistä selvittiin, mutta ehkä loppuun olisi voinut tehdä jotain motivoivampaa ihmisen etsintää. :)

Kerron tässä muutaman ajatuksen, jotka heräsivät viikonlopun aikana.

- Motivaatio on kaiken a ja o. Meidän pitää saada koirille hyvä motivaatio. Jos koira haistelee mielellään kusia ja merkkailee matkalla (Tuhka), vaikka jatkaakin työtä, sen motivaatio jälkeen on liian heikko. Tätä voisi harjoitella niin, että olisi lyhyt jälki, jossa paljon häiriötä (esim. koiria) ja sen päässä palkkakuppi valmiina. Tai lyhyt hurlumhei, jossa paljon häiriötä.

- Erottelu on toiseksi tärkein asia heti motivaation jälkeen. Koirat osaa jäljestää, sitä ei tarvitse niille opettaa. Mutta erottelu vaatii harjoittelua ja vahvistusta koko ajan. Aina treeneissä sotketaan tutut hajut ja esineet samalle alueelle niin, että koiran varmuus kasvaa etsiä juuri sitä tiettyä vaihtamatta missään tilanteessa jälkeä tai ilmaisemmatta muiden esineitä.

- Monipuolinen harjoittelu takaa monipuolisen osaamisen. Meidän tavoite on opettaa koirat etsimään ja löytämään tietty ihminen välittämättä ympäristöstä, häiriöistä, kuljetusta reitistä tai ihmisen sijainnista/piilosta huolimatta. Silloin meidän pitää harjoitella sitä kaikkea. Treenata kaikkea mahdollista, mitä eksynyt ihminen voi tehdä. Kävellä ympyrää, mennä umpiperiä, oikaista erikoisista paikoista, pysähtyä ja olla, mennä sisälle rakennukseen, piiloutua minne vaan. Saati sitten, mitä haasteita aika ja säätila tähän kuvioon tuo. 

Eikä kysymys ole pelkästä koiran kouluttamisesta. Erityisen tärkeää on se, että mä osaan tulkita koiraani. Jos on satanut kaatamalla vettä ja ydinjälkeä ei enää ole, mun pitää oppia harjoittelun kautta tulkitsemaan koiraani, jotta me silti voimme etsiä menestyksekkäästi tällaisissa olosuhteissa. Me ei voida olettaa, että koira jäljestää aina nenä maassa ydinjälkeä. Entä jos sitä ydinjälkeä ei enää ole (esim. asvaltilla se ei niin kauaa pysy), mutta silti pitäisi kadonnut löytää? Silloin meidän pitää osata tulkita koiraa, auttaa sitä ja löytää ne painanteet, rotvallinreunat, raput, pusikot, missä hajua vielä on. Koirat on tavattoman hyviä, meidänkin pitäisi olla. Me ohjaajat pilaamme niin paljon, jos keskitymme siihen, että koiran on ilmaistava (haukku/rulla/maahanmeno/...) löytönsä ja ajatuksena. Voi kun ei se onnistu, meidän ohjaajien on otettava vastuuta ja opeteltava lukemaan sitä koiraa. Voin kertoa, että hajuharrastuksista avautuu ihan uusi maailman, kun alkaa vain katsomaan koiran tekemistä ja heittää romukoppaan omat ajatukset siitä, miltä koiran työskentelyn pitäisi näyttää. Ne on jokainen yksilöitä, joita ei voi laittaa samasta muotista läpi.

Mutta siis, huippu leiri, huippu seura, huippuja koiria ja ens keväälle on jo mietinnässä seuraava leiri! Kerrankin ehtii suunnitella ja ajatella ja toteuttaa.