Aksa-ahdistus

Mun suhde agilityyn on nykyisin aika ristiriitainen. Kun treenaa harvoin, yksittäiset treenit nostavat tai laskevat mielialaa kovasti. Viime viikolla oltiin omatoimitreenaamassa Wuffin hallissa Nekalassa. Tuhka treenasi korkeutta hyppysuoralla ja keppejä. Eikä ne kepit ottanut onnistuakseen. Tehtiin treeniä lähinnä 4-6 kepillä, koska vauhtia ei löytynyt. Hyppysuora sujui mukavasti, mutta siitä huolimatta ehdin jo miettiä, että mahtaako tämä laji olla ollenkaan meitä varten.

Tänään sitten käytiin Tähtitekniikalla irtotunnilla ja Tuhka oli niin hurjan pätevä, että mähän oon ilmoittamassa sitä kohta kisoihin! Kepit mentiin ehkä kolme kertaa ja Tuhka veti ne ihan sikahienosti ja kovaa. Edelleen sillä on tekniikassa vähän hiomista, mutta treenikertojen myötä se varmasti vahvistuisi. Rimat olivat 45-50 cm ja ne meni aika rennosti. Kouluttaja on seurannut meidän touhuja viime syksystä alkaen ja sanoi, että selvää kehitystä on tullut rentoudessa. Vielä on tekemistä sekä hyppytekniikkatreenien parissa että ihan ratatreenissä. Aivan varmasti jumppa ja selän vahvistaminen on myös auttanut Tuhkaa pitämään kroppaansa kasassa.

Tyhmintä on se, että mä itse pilaan paljon. Tänään ensimmäisellä kerralla keinulla, tein Tuhkalle lentokeinun. Mulla on keinun ja puomin erotteluun oma ohjaussysteemi, joka on toiminut loistavasti. Nyt kun treenaan niin harvoin, mä unohdan sen. Ja se harmittaa. Lentokeinun jälkeen Tuhka vähän aristeli keinua, mutta toisaalta meni sitä kyllä.

Pikkukoirasta kasvaa ehkä sittenkin jälkikoira

Vuosi on aloitettu aktiivisesti hajujuttujen parissa. Ensimmäinen viikko treenattiin purkkiradalla. Tuhka tekee hienosti, Mahlalla meinaa hermot mennä. Erotella Mahla kyllä osaa, mutta malttia tarvittais.

Toka viikko tehtiin jälkiä. Maanantaitreeneissä ollaan tehty jälkeä tallatulla alueella. Meillä on ollut nyt uusia harrastajia mukana treeneissä, joten ollaan saatu toistaiseksi vieraita jäljentekijöitä. Tallatulla alueella koirat joutuvat tekemään oikeasti töitä erottelun suhteen ja se on sujunut vähän vaihtelevalla menestyksellä.

En ole käyttänyt esineitä jäljellä vähään aikaan. Kaikki on lähtenyt siitä, että varsinkin Tuhka on etsinyt pelkkiä esineitä. Se ei ole käsittänyt jäljestä juuri mitään vaan pyörinyt eteenpäin esineitä etsien. Niinpä poistin sen mahdollisuuden ja aloin palkata pelkästään jäljeltä. Viime maanantaina ajoimme suht tuoreen jäljen tuttujen tallomalla alueella. Jäljellä oli kolme selkeää kulmaa ja se meni keskellä parkkista. Jäljellä oli pitkästä aikaa muutama valkoinen pieni kangaspala lumella. Tuhka ei nostanut yhtäkään. Se ajoi jäljen aivan käsittämättömän hienosti, kulmat meni hyvin, mutta yhtään esinettä se ei nostanut. Mutta pikkukoira on oppinut ajamaan jälkeä! Huippua!

Mahla sai viime treeneissä oman haasteensa. Jälki oli tuore ja tallatulla alueella. Jäljen päässä oli maalimies sisällä kaupan eteisessä. Vaikka tuoreita jälkiä on vähän turha harjoitella niin Mahla oli aika hieno ja päätyi kauppaan asti.

Yhdet pitkätkin jäljet käytiin ajamassa. Niillä oli ikääkin 3,5 h ja jäljentekijä oli koirille vieras. Tuhkan jälki profiililtaan sellainen, että mun on mahdoton sanoa, jäljestikö pikku-ukkeli vai etenikö se vain kävelytietä eteenpäin. Mahlalla sen sijaan oli pari risteystä, joissa yritin sitä omalla liikkeellä huijatakin, mutta ei se mennyt hämyihin vaan veti hienosti.

Tämä viikko on maanantaitreenejä lukuunottamatta ollut haisteluista taukoa. Mun yksi iso tavoite tälle keväälle on se, että harjoittelemme paljon sokkona. Mä haluan oikeasti oppia lukemaan noita koiria, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Jumppaohjelma

Ollaan tässä nyt useampi kuukausi ryhdistäydytty koirien tasapainon ja kehonhallinnan osalta. Siispä esittelen täällä blogissakin muutaman yksinkertaisen jumppaharjoituksen syvien lihasten (eli "tasapainolihasten") vahvistamiseen.

Samoista liikkeistä on eri vaativuustasoja. Mahla esittää videolla helpommat versiot ja Tuhka vaikeammat. Esittelen tässä kolme eri tasoa. Helpoimmasta on helppo lähteä liikkeelle ja perusterveellä koiralla tasoa voi nostaa aika nopeasti testaillen, mikä koiralla vielä onnistuu. Toistomäärillä pystyy myös vaikuttamaan harjoitusten rasittavuuteen. Aloitetaan ihan vaan muutamasta ja lisätään hiljalleen.

Takapään vahvistaminen:

Tämä on Mahlan yksi tärkeimmistä harjoituksista, koska sen takapään lihaksistoa on lonkkien takia ylläpidettävä hyvin. Ideana on, että etujalat ovat korkeammalla kuin takajalat ja etujalkoja nostellaan vuorotellen ylös. Painopiste saisi olla takana eli paino takajaloilla, videossa painopiste on vähän turhan edessä. Mahlan tapauksessa avustan takajalkojen asennon kanssa (ahtaiden kintereitten takia) ja Mahla nostelee itse etujalkoja. Vaikeutta saadaan laittamalla takapään alle pehmeää alustaa (jumppatyyny) ja vielä lisää laittamalla etujalkojen alle tyynyn, mutta ensisijaisesti pehmeämpi alusta takajalkojen alle.

Etupään vahvistaminen:

Sama kuin takapään, mutta toisin päin. Painopiste edessä, mutta meillä koirat mielellään ovat vähän takakenossa, johon yritän puuttua namin suunnalla. Nostellaan takajalkoja vuorotellen ja vaikeutettaessa pehmeämpää alustaa etujalkojen alle.

Selän vahvistaminen:

Ristikkäisten jalkojen nostaminen on hyvä harjoitus selän vahvistamiseen. Ensin harjoitellaan tasaisella alustalla, haastetta saa laittamalla pehmeää alle. Keskitason treeniohje puuttuu, mutta siihen kuuluisi se, että etujalat ovat kovalla ja takajalat pehmeällä eli vain takapää liikkuu alustan takia. Olennaista on se, että kun nostelet jalkoja, koira ei saa varata painoa sille jalalle, jota nostat. Nostettavien jalkojen on siis oltava rentoja ja painottomia. Koira ei saa siis nojata käteesi. Etenemisessä vaikeampiin harjotuksiin mennään koiran ehdoilla, jos koira kovasti heiluu tai kaatuu eli ei pysy pystyssä, on harjoitus sille liian vaikea. Kestoa voi kasvattaa muutamaan sekuntiin, mutta mitään pitkää staattista pitoa ei tarvitse tehdä.

Punnerrukset:

Punnerruksista on vain helpot versiot eli tasaisella alustalla. Jalkojen olisi syytä pysyä paikallaan, takapää autetaan pysymään pystyssä ja koira ohjataan namilla maahan niin, että kintereet osuvat maahan.

Mä en ole mikään fyssari, joten ohjeet ovat vähän sinnepäin. Jos omalla koiralla on jumeja, nivelvaivoja tai kipuja, suosittelen fyssarikäyntiä ennen jumppaamisen aloittamista. Silloin saa ihan omalle koiralle räätälöidyt ohjeet. Nämä ovat meille räätälöityjä, vaikkakin hyvin yleismaailmallisia harjoitteita.

Lappalaiskoirien hyppykoulutus

Viime viikonloppuna oli Lappalaiskoirat ry:n järjestämä hyppytekniikkakoulutus Tähtitekniikalla. Me päästiin mukaan ihan viime hetkillä, tämmönen koulutus oli itselläni mennyt aivan ohi. No mutta, viikonlopun ehkä suurimpana antina oli nähdä erilaisia lappalaiskoiria hyppäämässä.

Tuhkan osalta viikonloppu ei ollut parhaiten ajoitettu. Tuhkalla on lapojen alueella jumia, joka näkyi hyppäämisessä varsin selvästi. Niinpä siihen korkeuteen emme päässeet keskittymään tällä kertaa. 

Lauantaina Tuhka teki lämmittelynä perussarjaa. Otettiin vauhtia myös putkesta. Siinä vähän pikkukoiran pakka hajosi. Vähän huolimatonta tekemistä siis. Set point tehtiin sitten ja siinä oikeastaan se Tuhkan jumitus näkyi. Alastulo oli töksähtämällä eikä se rentoa ollut nähnytkään. Alastuloja lähdettiin korjaamaan heti alastuloharjoituksella, joka meni ihan ok. Viimeisenä helppona harjoitteena kasvava sarja.

Sunnuntaina otettiin alkuun kuitenkin korkeudenarviointia. Rima taisi olla maksimissaan 55 cm, mutta rento koira ei ollut. Se on tehnyt tätä paremminkin. Tokana otettiin taipumisesta laukanvaihto, joka meni Tuhkalla oikein kivasti. Se etenee hyvällä draivilla kaarteessa, vaikka mä jo valssaan ja suuntaan eteenpäin. Viimeisenä tehtiin meille ihan uusi harjoitus, vauhtiympyrä, jossa oli muutama hyppy erilaisin välein. Koira joutuu siis jokaisessa välissä arvioimaan etäisyyttä. Tuhka irtaantui mukavasti, sillä oli ihan hyvä tekemisen meininki ja etäisyyden arviointi oli sille helppoa siinä mielessä, että eipä se ohitellut esteitä.

Nyt mä yritän hieroa Tuhkan selkää auki, mutta fyssariaikakin on varattu. Tuhka on yleensä pysynyt tosi hyvässä kunnossa, että en tiedä, mikä liukastelun aiheuttama jumi sillä nyt mahtaa olla. Kieltämättä se, että koiraa käsittelee tai jumppaa lähes päivittäin, sen tilannetta oppii seuraamaan. Vaikken mä mikään hieroja ole niin jumpatessakin näkee tosi hyvin, kun joku yhtäkkiä onkin vaikeaa koiralle.

Tässä koulutuksen jälkimainingeissa olen vaan todennut, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän hyppytekniikkaan panostaa ja oppii sitä katsomaan, sitä useammin mä olen lopettamassa harrastamista. Aina tekniikassa on parannettavaa, itsevarmuudessa vahvistettavaa. Tuntuu väärältä vaatia koiralta niin fyysisesti raskasta, jos tietää, että se ei ole ihan kunnossa. Itse sitä harrastaa, liikkuu ja huhtoo hulluna, vaikka pohkeet on jumissa ja selkä särkee. Eikä se haittaa, kun tietää, että mikään ei ole rikki. Koiraa kuitenkin suojelee eikä siltä halua vaatia, jos tietää, että se ei ole ihan kunnossa. Tuhka on kuitenkin keskimääräisesti hyvä hyppääjä eikä sen hyppytekniikassa ole esteitä sille, etteikö sen kanssa voisi hyvällä omalla tunnolla harrastaa agilitya.

Kuluneen vuoden kuulumiset ja ajatuksia seuraavalle vuodelle

Taas on vuosi vierähtänyt. Vuosi on tuonut paljon asioita erityisesti henkilökohtaisella puolella, mutta myös koiramaailmassa. Mitään tilastoja, koiranettiä tai muuta tutkailemalla sitä kehitystä ja uuden oivaltamista ei ole havaittavissa, koska juuri mitään virallisiin pöytäkirjoihin piirrettyä meillä ei ole. Eikä ole tulossa, mutta jossain uraauurtavassa työssä me yritetään olla mukana.

Aloitetaan kuitenkin niillä virallisilla.

- Vuoden näyttelyturnee tehtiin naapurinäyttelyyn Jämijärvelle maaliskuussa, jossa kumpikin koirista sai Erittäin Hyvän. 

- Tuhka kävi luustokuvissa huhtikuussa ja sai terveen paperit lonkkien, kyynärien, polvien ja selän osalta. Lonkkien perinnöllistä löysyyttä kuvaava indeksi (PennHIP) osoittaa mahdollisuuden nivelrikon kehittymiseen olevan hieman epätodennäköisempää kuin todennäköistä, mutta asettuu hyvinkin keskiarvoon. 

- Keväällä Tuhka kävi myös MH-luonnekuvauksessa ja oli siellä oikein oma itsensä. Epäileväinen outoja juttuja kohtaan, mutta eipä sille mitään traumoja tai pelkoja jäänyt.

- Silmät käytiin myös tsekkaamassa kummaltakin koiralta. Mahlalta löytyi jokin epäilys, mutta sai vielä terveen paperit. Tuhkan silmät ovat terveet. Valitettavia uutisia on kuitenkin tullut Tuhkan sisaruksien silmätarkastuksista, Tuhkan yhdellä siskolla on kaihiepäilys ja toisella todettiin PRA.

- Joulukuussa käytiin Tuhkan kanssa epävirallisissa agilitykisoissa ja se olikin harrastusrintamalla ensimmäinen "kisa" pikku-ukkelilla.

Jatketaan harrastusrintamalla:

- Tunnistusetsintä on edelleen meidän "päälaji". Keväällä järjestettiin meidän porukan oma leiri Ylöjärvellä ja syksyllä lähdimme leiriviikonloppua viettämään Virroille. Ihan perinteistä metsähakuakin tuli kokeiltua kerran, mikä oli kummastakin koirasta kivaa ja helppoa. Raunioille ei valitettavasti vuoden aikana päästy, mutta sisä/alue-etsintää tehtiin muutamaan otteeseen. Pääasiassa olemme keskittyneet jälkeen, jossa tuntuu, että välillä mennään eteenpäin ja välillä taaksepäin. Koirat ovat taitavia, mutta ohjaaja häiritsee kehittymistä erityisen paljon.

- Paimennus lampailla jäi hyvin laihanlaiseksi. Keväällä oli yhdet treenit ja elokuussa kävimme kerran Kuttukuussa. Lehmiä paimenneltiin jonkin verran kesän aikana kotosalla. Mahla on fiksu ja sille voin antaa vastuuta. Niinkuin aina sanon, se kehittyisi nopeasti, jos sen kanssa vaan pääsisi hommiin. Tuhkalla ei taipumusta näihin hommiin juuri ole, mutta apukäden siitäkin toki halutessaan saisi ja harrastellahan voi kuinka vaan.

- Tuhka on harrastellut agilitya jonkin verran. Kesällä treenattiin jopa melkein säännöllisesti kerran viikkoon ja edistyttiin mukavasti. Keppiprojekti aloitettiin myös. Valitettavasti se on edelleen vähän vaiheessa, mutta toivon, että ennen ensi kesää pääsemme sen osalta hyvää vaiheeseen. Loppuvuodesta keskityimme hyppytekniikkaan ja erityisesti korkeiden hyppyjen rohkeuteen ja olemme siinä päässeet mukavasti eteenpäin.

- Tuhka kävi pari kertaa fyssarilla syksyn mittaan. Koira on ihan hyvässä kunnossa, ei juuri jumeja missään. Selkää alettiin tietoisesti vahvistamaan.

Tavoitteet vuodelle 2017:

Tunnistusetsintä:

Tunnistusetsintärintamalle kuuluu hyvää ja mielenkiintoista on luvassa. Siitä enemmän, kun suunnitelmat alkavat toteutua. Ilmeisesti hyvä "leiriperinne" saa jatkoa jo heti keväällä. Tavoitteena on vahvistaa erityisesti koiranlukutaitoa ja luottamusta koiraan. Tämä on tällä hetkellä ehdoton pullonkaula koko hommassa. Se vaatii minulta paljon ja erittäin paljon omalta mukavuusalueelta poistumista, mutta sitä on pakko tehdä, jos oikeasti haluaa kehittyä.

Mahlan kohdalla kehitettäviä asioita ovat erityisesti erilaiset tuuliolosuhteet ja ihmisten kohtaaminen. Mahlan vahvuuksia on sitkeys, keskittymiskyky ja häiriöidensieto. Ihmisten erottelu voisi olla yksi Mahlan harjoiteltavista teemoista myös.

Tuhkan kohdalla suurin kehitettävä asia on häiriöidensieto. Ajattelin lähestyä asiaa ihan normitreeneissä, mutta myös sillä, että liikkuisimme enemmän paikoissa, joissa on paljon hälinää ja hyörinää. Tuhka ei stressaannu, mutta lopettaa työnteon. Hakutyyppisessä etsinnässä Tuhka on alkanut irtaantua minusta vähän turhankin hanakasti ja tekee töitä lähinnä itselleen, tähän pitäisi jotenkin kiinnittää huomiota myös. Hajuerottelu on Tuhkan ehdoton vahvuus. Se kyllä tietää, mitä etsii. Ja erottelee myös ihmisiä.

Paimennus:

Jaa-a. En uskalla asettaa mitään tavoitteita, koska harrastuspohjalta silloin tällöin tätäkin tehdään. Mahlan kanssa voitais sitä esikoetta kyllä taas tänäkin kesänä harkita.

Agility:

Vuoden selkeä tavoite on saada Tuhka kisavalmiiksi. Se vaatii vielä keppien työstämistä, itsevarmuutta korkeille rimoille ja erilaisiin halleihin/kenttiin tutustumista ja totuttelua. Ja kun kerran sen kisavalmiiksi saan niin toki nousu kakkosiin voisi olla hyvä tulostavoite.

Toko/rally-toko:

Jos kerran saan aikaiseksi treenata Tuhkan kanssa agilitya, niin Mahla saisi omaksi lajikseen esimerkiksi rallytokon. Koiralla olisi jo valmiudet alempiin luokkiin, mutta kartturi ei valitettavasti ole ihan sillä tasolla kylttien opettelun suhteen, että pystyisi vielä kisaamaan. Tämä voisi olla silti yksi Mahlan senioriharrastus... Tuhkan kanssa odottelen omaa innostumista tokojuttuja kohtaan. Se osaa edelleen vain istua, mennä maahan, pitää kapulaa suussaan. Esimerkiksi se melko olennainen seuraaminen puuttuu toistaiseksi täysin. :)

Lihashuolto:

Tuhkan selän jumppaaminen ja kunnossapito on yksi tärkeimmistä tähän liittyvistä asioista. Muutenkin yritetään pitää kuntoa yllä mahdollisimman hyvin. Myös Mahla jumppaa ja pyrin hieromaan sitä säännöllisesti. Se kun on eniten, mitä voin noiden koirien eteen tehdä.

Tuhkan ekat epikset

Tänään lähdettiin vähän extempore käymään Lempäälässä Demarilla epävirallisissa aksakisoissa. Käytiin juoksemassa möllirata, joka oli hyppäri 45 cm:n rimoilla. Rataprofiili oli helppo meille, pari kohtaa, jossa sai olla tarkkana, ettei koira livahda väärälle esteelle.

Hengailu hallissa onnistui aika kivasti. Välillä Tuhka alkoi haukkua, kun muutkin haukkuivat. Rata meni ihan hyvin. Selvästi Tuhkaa pikkusen jännitti uusi paikka ja uusi tilanne. Mutta pääasiassa se meni ihan kivasti.

Tuomarin epävirallisen jalkamitan mukaan rata oli 128 metriä pitkä ja Tuhkan aika oli 26,25 s. Tämän perusteella etenemä olisi ollut vähän alle 4,9 m/s. Ihan en sitä usko, vaikka toisaalta rimat olivat matalalla ja kontakteja/keppejä ei ollut. Silti kuulostaa aika paljolta siihen verrattuna, miltä se tuntui. Ei nyt ihan tahmealta, mutta se viimeinen puristus kyllä puuttui. Toisaalta Tuhka oli aivan ääneti koko suorituksen ajan ja se yleensä kertoo siitä, että se keskittyy vain olennaiseen eli etenemiseen. Joka tapauksessa tämmösellä hömpöttelyllä se nopeus on kuitenkin ihan kelvollista, reippaasti yli 4 m/s, mikä olisi hienoa noin niinkuin jatkon kannalta.

Tänään tämä riitti myös voittoon. Toiseksi tullut sai myös nollan ja taisi reilulla sekunnilla hävitä meille. Voi voi, jokohan mä saisin ens vuonna Tuhkan kisavalmiiksi.

Syksyn hyppistreenit ohi

No niin. Tuhkan osalta hyppistreenit on tältä syksyltä ohi. Tulihan treenattua ja edistyttyä. Mukavia treenikamujakin oli matkan varrella mukana, aina löytyi palkkausapua ja yhdessä pohtimista puolin ja toisin.

Eilen otettiin perussarja pari kertaa lämmittelyksi. Rimat oli laitettu vähän sikin sokin, jotta sarja näyttää vähän erilaiselta ja Tuhka joutuu ajattelemaan eikä vaan räiski menemään.

Sitten tehtiin power grid, jollaista Tuhka ei ole ennen tehnyt. Se joutui aika tosissaan tekemään siinä töitä, mutta onnistui selviämään eikä kiertänyt esteitä. Alastulot oli töksähdellen ja tuli alas lähelle rimaa, pylly lensi eikä paketti pysynyt ihan kasassa. Kolmeko toistoa otettiin ja kyllä se koko ajan paransi eli muutosta tapahtui.

Sitten otettiin setti korkeuden arviointia. Korkeimmillaan käytiin 60 cm:ssä ja se meni rennosti yli. Korkeuden arviointi on ollut teemana koko syksyn. 60 cm:n rimat (ja jo alemmatkin) ovat olleet Tuhkalle jännityksen kohde. Jos se on hypännyt, se on hypännyt liian korkealta ja jäykkänä. Nyt se meni rennosti ja itsevarmasti, joten kehitystä todellakin on tapahtunut.

Vikana otettiin vielä alastuloharjoitus pehmentämään niitä alastuloja ja se meni ihan ok.

Mä olen todella tyytyväinen kehitykseen. Keväällä jatketaan hyppistreenejä ohjatusti tai itseksemme, mutta niin, että saadaan lisää varmuutta niihin korkeisiin. Tuhkan selkä on jo parempi, kun sitä on oikeasti jaksettu jumpata lähes päivittäin. Mikä hienointa, se oikeasti näkyy hyppäämisessä! Aina nimittäin näin ei ole. Jos koira käyttää kroppaansa systemaattisesti väärin, jumppakaan ei välttämättä auta. Meillä esimerkiksi Mahla osaa paljon takapään tarkkuustemppuja, tassutemppuja, peruuttamisia yms. ja voimaa sinne on jumpattu, mutta silti normaalisti liikkuessaan se ei käytä sitä takapäätä. Tuhka käyttää kroppaansa selvästikin paremmin.

Meillä olisi tarkoitus keväällä talvikaudella käydä itseksemme treenaamassa kaverin kanssa. Silloin yritän keskittyä sekä korkeuteen että vauhtiin. Ja yhtenä työstettävänä on edelleen ne kepit, koska nyt emme ole päässeet jatkamaan edelleen kesken olevaa projektiamme niiden parissa.

Hyppistreenejä

Eilen Tuhkalla oli taas ohjatut hyppistreenit. Ekaksi tehtiin kasvava sarja lämmittelynä. 

Sitten tehtiin pitkästä aikaa taipumista ja taipumisesta laukanvaihto. Taipumiset meni hyvin ja laukanvaihto oikeasta vasempaan ihan hyvin, mutta sitten iski pääjumi tai väsymys ja Tuhka yritti oikoa taipumista ja juosta suoraan kupille. Pidettiin sitten hyvin lyhyt juomatauko ja otettiin sen jälkeen vielä vasemmasta laukasta oikeaan.

Viimeisenä tehtiin korkeuden arviointia. Olikohan se korkein 55 cm, joka jännitti. Tosin Tuhka oli tuolloin jo aika väsynyt. Mä autoin sitä juoksemalla vieressä ja sinänsä hypyt näytti pääsääntöisesti ihan hyviltä.

Itse asiassa Tuhkan selkä jaksoi nyt paremmin ja pidempään koottuna. Ilmeisesti meidän tehostettu jumppa on tuonut voimaa sinne selkään lisää. On se jumpatessakin selvästi kehittynyt selästään. Etenkin ristikkäisten jalkojen nostossa on selvästi havaittuja muutoksia parempaan.

Hyppyjä ja nenähommia

Meidän arki menee samaa rataa kuin koko syksyn. Tuhkalla oli parin viikon tauko aksajutuista, mutta tällä viikolla käytiin taas hyppistreeneissä. Tehtiin ekalla kierroksella perussarjaa ohjaajan häiriöllä, tokalla ja kolmannella kierroksella korkeuden arviointia. Rima taisi käydä jossain 60 cm:n paikkeilla. Tuhka ei kertaakaan kieltäytynyt hyppäämästä eikä tehnyt jännittynyttä hyppyä eli ihan kivasti meni. Vikalla kierroksella havaittiin, että mun juokseminen Tuhkan mukana itse asiassa parantaa Tuhkan suorittamista. Silloin sen pää pysyy alhaalla, kun se ei jää kuuntelemaan, missä mä oon ja saako se nyt ihan varmasti mennä.

Tänään oltiin tekemässä tuplasokkona etsintää Nokian keskustassa. Tuplasokko tarkoittaa sitä, että minä tai takamies emme tienneet, missä jälki menee. Jokaiselle oli jaettu alue, joka piti tutkia. Jäljen lähtö tiedettiin sillä tarkkuudella, että jäljentekijä on ollut esimerkiksi apteekin ovella.

Mahla nosti jäljen hyvin, vaikka lähtöpaikalla oli yllättävän paljon kävelijöitä. Se tarkisti pienen aukion mukavasti, mutta sitten tuli vastatuuliosuus, johon meidän homma kaatui. Mahla tuli sieltä pois ja mä tulkitsin tilanteen niin, että se tuli tyhjästä pois. Sitten me peilailtiin itseämme kauppojen näyteikkunoissa ja pyörittiin ympäristössä, vaikka oikeastaan kaiken aikaa tiesin, että emme ole jäljellä. Takakautta sitten loppujen lopuksi Mahla sai jonkinlaisen ilmavainun maalimiehestä ja päädyttiin autossa istuvan maalimiehen luo. Eli maali löytyi, mutta jälki jäi valitettavasti ajamatta.

Tuhka ei nostanut omaa jälkeään siitä kohtaa, missä jäljen piti kulkea. Sen kanssa lähdettiin sitten haravoimaan alueen reunaa ja alueen toisella puolella törmättiin jälkeen, jonka Tuhka sitten nosti. Jäljentekijä oli käynyt R-kioskilla, jonka edustan Tuhka merkkasi ja siitä ei autossa istuvalle maalimiehelle ollut enää montaa kymmentä metriä.

Vaikkei me jälkiä ajettu ja maalimiehet löytyi vähän niinkuin takakautta niin mä olen tyytyväinen treenien antiin. Mä opin koiristani jonkin verran enemmän. Mahlalla on aiemminkin ollut ongelmia vastatuulen kanssa ja nyt se menee harjoiteltavien asioiden listalle. Pitäisi vaan jäljellä hoksata tällaiset kohdat ja uskoa, että kun se lähti ajamaan jälkeä, sitä voisi vähän kokeilla vielä tuollaisessa paikassa puskea eteenpäin ja sitten katsoa, tuleeko koira takaisin edelleen. Mä alan kuitenkin näkemään tuosta koirasta hetkiä, kun se on jäljellä ja koska se ei ole. Tuhka taas on tosi vaikeasti luettavissa. Kyllä me tarkisteltiin risteyksiä ja portaita tyhjiksi ja harjoitus oli ikäänkuin jäljennostoharjoitus, jollaisena se toimi hyvin. Alussa vaan ei syystä tai toisesta jälkeä nostettu.

Maanantaille suunniteltiin kuitenkin erottelutreenejä syksyn treenisuunnitelman mukaisesti. Taas vaan olisi kovasti harjoiteltavaa. Erottelun lisäksi nyt akuutteja treeniaiheita olisi vastatuuliosuudet Mahlan kanssa, jäljennostot/etsinnät ja lyhyet sokkoharjoitukset.

Tuhkalla fyssari

Tuhkalla oli tämän viikon maanantaina fyssari. Halusin tsekata Tuhkan tilanteen ja saada ohjeita selän vahvistamiseksi. Selkä on kuitenkin Tuhkan heikoin kohta. Mitään varsinaista ei lihaksistosta löytynyt. Hauikset oli pikkusen kovat ja alaselässä pieni aristus, mutta siis erittäin pieniä ja ne eivät vaikuta liikkumiseen tai lihaksiston käyttöön. Eli Tuhka on hyvässä kunnossa.

Jumppatyynyllä me olemme harjoitelleet jo aiemmin sekä etupäätä että takapäätä vahvistavia harjoituksia. Nyt kuitenkin tuli varsin selvästi esille, että meidän jumppatyyny on turhan kova eli helppo koiralle ja niinpä reissusta tarttui mukaan pehmeämpi tyyny, jolla ollaan tällä viikolla harjoiteltu.

Uuden tyynyn kanssa tasapainottelussa ja syvien lihasten käytössä on selvästi ollut harjoittelemista. Pikkuhiljaa omien palkkauskriteerien selkeytyessä ollaan kuitenkin päästy jyvälle hommasta. Myös ristikkäisten jalkojen nostoon ollaan löydetty omat käskyt ja niiden myötä se onnistuu tosi hyvin. On se jännä, että vaikka kuinka olisi tietoa, mutta sitä ei jäsentele eikä mieti niin sen mukaan ei toteuta. Keskustelu fyssarin kanssa auttoi siis tässäkin mielessä.

Tuhkan jumppa koostuu tällä hetkellä seuraavista jutuista:

1. Takajalat tyynyllä, etujalat korokkeella. Paino takana, etujalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

2. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, takajalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

3. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, namilla ohjataan koiran päätä molemmille sivuille ja alas.

4. Koira normaalisti lattialla seisomassa, pää ja katse suoraan eteen. Nostetaan vuorotellen ristikkäisiä jalkoja.

Mahlankin kanssa ollaan nyt jumpattu ahkerammin. Sen jumppaohjelmaan kuuluu näiden lisäksi hauisten vahvistaminen ja venyttelyitä.

Tuhkan liikkumista olen seurannut enemmän fyssarikäynnin jälkeen. On totta, että Tuhka laukkaa mielellään metsässä. Se itseasiassa ravaa tosi vähän epätasaisella alustalla. Muutenhan koirat jumppaavat metsässä kivien ja puunrunkojen päällä, mutta Tuhkan selkä tarvitsisi enemmän ravia pehmeällä alustalla. Tällöin se joutuu nostelemaan jalkoja enemmän kuin tasaisella ja selkä vahvistuisi sitä kautta. Olen nyt muutamilla lenkeillä ottanut Tuhkaa kävelemään namin kanssa tai hihnaan rauhallisemmin eli opetellaan vähän tätäkin. Laukka vahvistaa isoja lihaksia, joita niitäkin tarvitaan agilityssa, mutta selälle se ravi tekisi hyvää, joten yritämme lisätä raviliikuntaa Tuhkalle.