Purkkirataa

Kesäisten purkkirataongelmien takia pidettiin purkkiradalta taukoa ja keskityttiin jäljestämiseen. Nyt ollaan taas palattu purkkirataharjoitusten pariin. Tauko todellakin kannatti, sillä Mahla tekee nyt hienosti hommia.

Ongelmana oli siis harsojen maistelu ja nostelu ja yleinen levottomuus ja malttamattomuus. Avonaisista laseista siirryttiin jo silloin kesällä kapeampisuiseen purkkiin, josta Maa ei harsoa saa suuhunsa. Mutta ongelma ei ratkennut sillä, Mahla tassutyöskenteli purkkien kanssa ja keskittyi kaikkeen turhaan härväämiseen. Koska mielentila oli koiralla väärä, ei lähdetty väkisin työstämään sitä pois treenien kautta vaan tauolla. Ja se todellakin toimi. Mä olen monessa asiassa huomannut Mahlan kanssa, että silloin kun alkaa keittää yli ja ongelmia tulla, tauko on ehdottomasti paras ratkaisukeino. Koira saa järjestellä asiat aivoissaan ja sitten tekeminen on yleensä aivan erilaista tauon jälkeen. Ei tarvitse tehdä ihmeitä ja hermostua itse, että mitä tässä opettaisi toisin, kun vaan on tekemättä sitä asiaa vähään aikaan.

Aloitettiin ensin pienisuisilla maustepurkeilla niin, että yhdessä oli oikea ja kahdessa tyhjä. Kun se harjoitus meni hyvin, uskallettiin kokeilla laseja ja häiriöhajuja. Ei mitään ongelmaa. Mahla vetää purkkiradalla järjestelmällisesti, ilmaisee välittömästi oikean purkin eikä oikeaa haistettuaan enää etene muualle. Ilmeisesti myös jäljestys (ja huomattavasti haastavampi hajuerottelu siellä ympäristössä) on aiheuttanut sen, että Maa ilmaisee heti kohteen.

Tänään harjoiteltiin heti aamusta yksi setti (3x3) purkkirataa. Siinä oli viisi purkkia, yhdessä kohde, kahdessa tyhjä ja kahdessa vanhemmat häiriöhajut. Ekat kolme tehtiin kahdella tyhjällä ja kohteella, seuraavat kolme kohteella, kahdella tyhjällä ja yhdellä häiriöllä ja viimeinen kaikilla. Mahla ei reagoinut häiriöihin millään tavalla. Se tietää, mitä tekee.

Voisimme varovasti aina joskus ottaa vaikeampia harjoituksia. Mutta maltti pitää olla matkassa, että muistetaan ottaa aina helpompia väliin. :) Vaikeampia harjoituksia olisivat ne, että purkkeja olisi meidän täysi määrä eli kuusi (telineitä on kuusi) ja kaikissa häiriöt (myös tuoreampia häiriöitä). Tai vaihtamalla etsittävä haju välillä, joka vahvistaa hajunottoa ja sen merkitystä.

Yhteistreenit meillä on nykyisin maanantaisin vaihtelevissa paikoissa Treen seudulla. Lielahteen ollaan menossa ensi viikolla. Tällä viikolla olimme Pirkkalan HongKongin pihalla, jossa Mahlalle tehtiin esinejälki, jossa oli alustanvaihteluita ja erittäin haastava tuuli. Maa selvisi jäljestä erittäin hienosti sen vaikeudesta huolimatta ja esineistäkin nousi puolet (siinä tuulessa koira jäljesti niin kaukana ydinjäljestä (viereisen ojan pohjalla suurinpiirtein), että on ihme, että se nosti edes niin monta esinettä!).

Parit hurlumheit

Tampereen hajutunnistustreenit aloitettiin tehokkaasti. Viime maanantaina treenailtiin hienossa ympäristössä Hatanpään Arboretumilla kauniissa aurinkoisessa illassa. Treenin teema oli ihmispurkkirata. Mahlalle tämä muodostui kovin vaikeaksi. Se ei meinannut millään osata kohdentaa tiettyyn ihmiseen, se etsi esineitä ja jälkeä. Lopulta tehtiin niin, että annoin lähtöhajun maalimiehen vieressä ja palkkasin heti, kun Maa meni maalimiehen luo. Mahla sulkee töitä tehdessään maailman ympäriltään ja tästä syystä myös kaikki ihmiset. Silloin on kovin vaikea maalimiestä löytää... :)

Toisella kierroksella tehtiin Sadun toiveesta hurlumhei, jossa on maalimies. Jälki oli n. 170m pitkä ja meni pääasiassa nurmea, mutta meni useamman hiekkaisen kävelytien yli. Mukaan sekoittui siis paljon jäljentekijää tuoreampia häiriöjälkiä. Yhdessä kohtaa mentiin aika pitkään sivuun, mutta haju oli ilmeisesti levinnyt tuulen mukana sinnepäin. Sieltä tultiin kuitenkin takaisin ja Sadun neuvojen mukaan sitten haravoitiin nurtsia ja löydettiin takaisin jäljelle. Ja tosi hyvin Maa jäljesti niitä pätkiä, joissa ei ollut alustanvaihteluita yms. Ja maalimies löytyi vihdoin ja viimein.

Tänään oli treenit Hermiassa Herwoodissa. Ensin tehtiin esineruutu. Mahla oli varsin pätevä. Se ilmaisi maahanmenolla esineet ja etsi niitä hyvin intensiivisesti.

Sitten tehtiin hurlumhei jälleen sokkona. Lähdettiin hieman väärään suuntaan, mutta ehdittiin palata sieltä takaisin ennen kuin kukaan ehti sanoa, että ei enempää sinnepäin. Mahla merkkasi voimakkaasti jälkeä tien yli, joten mentiin sitten risteyksen läpi. Siitä asvalttikävelytietä ylös TTY:n Festian pääovia kohti. Ylätasanteella Maa poikkesi sivuun ja sai selvästi hajun maalimiehestä, koska haisteli kovasti kaiteen yli. Kanssakulkijat kokivat ylimääräisiä sydämentykytyksiä Mahlan uhkarohkean kiipeilyn, mutta kyllä me rappusia pitkin sitten lähdettiin keskitasanteelle. Maa jatkoi hieman alaspäin vielä, mutta tuli nopeasti takaisin, ei ehtinyt edes alas asti. Ja siitä seinänvierustaa pitkin suoraan maalimiehelle. Tosi hyvin koira selvisi tästä jäljestä!

Ja mä olen vähän oppinut lukemaan Mahlaa, että koska se on jäljellä ja koska ei. Pikkusen. Aika tarkkaan koiraa saa kyllä lukea, että siihen oppii, mutta hienoa on se, että on selusta, joka neuvoo ja tulkitsee. Sitä oppii sitten katsomaan oikeita asioita.

Liikkuva koulu

Ollaan vietetty blogin osalta hiljaiseloa hetken aikaa. Treenattu ollaan tällä välin lähinnä jälkeä ja mitä nyt ruokakuppitokoja ja leikkitokoja, mutta ei mitään varsinaista. Hiljaiseloa koirarintamalla selittää ehkä omat hääni, joiden kanssa on puuhaa ollut riittävästi. Nyt Jannekin on siis meidän perhettä tai Mahla mun ja Jannen perhettä. :)

Lauantaina oli Ikaalisten alakoulujen ja yläkoulun liikuntapäivä, johon oli toivottu seuralta osallistumista näytösten muodossa. Oli tokonäytöstä, jossa lähinnä muutama valiotasoinen bortsu ja belgi esiintyi, mutta me "tavallisetkin" päästiin agilityn parissa vähän näyttämään kaahailua. Mahla kaahaili tapansa mukaan melkoisesti ja oli taas niin tosissaan, kun pieni koira voi olla. Aivot narikassa ja täysillä eteenpäin. On tuon otuksen kanssa silti kiva tehdä aksaa, se on niin täpäkkä, tarkka ja tekee niin hienosti! :)

Näytöksiä oli vähän väliä ja välillä lapset saivat rapsutella koiria. Siellä tulikin monenlaista juttua koirista ja rapsutuskoirat olivat kovasti lasten ja aikuistenkin mieleen. Monet koiratarinat tuli kuultua. :)

Ihan lopuksi parin agilitykiekan ja tauon jälkeen tehtiin vielä vähän temppuja ja koriatanssijuttuja kentällä. Lähinnä halusin tehdä häiriöllisessä ympäristössä tehdä vähän muutakin kuin pelkkää aksaa, jossa kuitenkin Mahlan näkökulmasta kaikki ympärillä tapahtuva on täysin merkityksetöntä. Nyt kuitenkin Maa oli joutunut kuuntelemaan starttipistoolia ja siihen aina reagoi. Ei pelolla, mutta keskeytti tekemisen ja katsoi äänen suuntaan. Toki se heti "palautui", mutta kuitenkin halusin ottaa tästäkin treenihyödyn irti. Aksatessa kun Maa ei edes huomaa tällaisia ääniä. :)

Koiratanssijuttuja Maa tekikin tosi hienosti! Tarkkaa tekemistä ja oikein mallikelpoisesti. Mä olen missannut Tampereen koiratanssikisojen ilmoittautumisen, joten meidän kisaura alkaa ehkä joskus myöhemmin. Näihin syyskuussa oleviin kisoihin piti mennä, mutta koska viime aika on ollut aika härdelliä enkä ole ehtinyt syksyä yhtään pidemmälle miettiä niin näinhän tässä kävi... Mä oon huono treenaamaan ohjelmia, koska mä löydän koko ajan mielenkiintoisempia musiikkeja, joihin haluan uutta ohjelmaa koota. Nyt on taas sellainen tilanne. Saas nähdä, miten käy.

Niin ja kiitos Helille agilityesityskuvista, jotka ovat tämän blogitekstin yhteydessä.

Tällä viikolla on treenattukin!

Tällä viikolla on treenattukin, ihan oikeasti! Hyvä me!

Keskiviikkona oli koiratanssikurssin viimeinen kerta ja vuorossa esitykset. Aika lupaavia ja hyviä koirakoita siellä on, nyt vaan jatkamaan harrastusta! Mekin esitettiin "uusi" ohjelma vähän helpotettuna, panostin lähinnä haukkumattomuuteen ja alkuosa menikin miltei ääntelemättä. Vähän mä saisin rauhoittua ja tehdä positionvaihdot rauhassa, mutta muuten se meni yllättävän hyvin.

Koiratanssin jälkeen tehtiin ryhmässä paikkamakuu. Mahlan kanssa kokeiltiin Riittan ohjeen mukaan niin, että kylvetään nameja siihen koiran eteen. No niitä kylvettiin ja Maa ei voinut maata, kun ei saanut ottaa vaan lähti pakenemaan. Kävin aina ohjaamassa uudelleen makaamaan, jos koira peruutti. Ja Riitta huuteli sinne piiloon, mitä Mahla tekee. Jos ja kun tätä nyt jaksaisi treenata, niin ehkä siitä vielä hyvä tulisi. Musta vaan tuntuu tällä hetkellä, että siihen tarvitaan aina muita koiria ja ihmisiä, että treenistä on hyötyä. Yksin se on paikallaan paremmin. Tosin, sitäkin voisi hyödyntää tämän ongelman ratkomisessa.

Ja sitten vähän tokoiltiin. Kerran juostiin tyhjään ruutuun. Seurailtiin ja sellaista. Mä yritän tehdä Mahlan kanssa asennetreenejä nyt. Ja sillä lähteä ehkä ratkomaan tuota ääntely- ja härväämisongelmaa. Aina uusia ideoita, joita mä en jaksa kuitenkaan kauaa tehdä. Mutta tätä kokeillaan nyt. Mulla on sen verran kunnianhimoa, että haluaisin saada tämän pakan kuntoon. Tuntuu niin turhalta käydä kokeissa, saada joltain tuomarilta niitä ykkösiä ja koira on aivan surkea. Mä haluan ansaita tulokset, jos niitä on tullakseen. Pääasiassa mä haluan kuitenkin ratkoa ongelman ja uskoa, että tällaiset voi ratkaista. :)

Keskiviikkona käytiin vielä tekemässä jälki keskustassa. Sen oli tehnyt Maalle tuntematon henkilö. Pituutta oli 330m, esineet sukanpaloja ja jälki vanheni tunnin. Aika hienosti selvittiin. Yksi kohta oli ongelmallinen, mutta kierrettyään kolmisen kertaa toisen puskan ja kerran toisen, se pääsi kohdasta eteenpäin. Mahla on ihailtavan sitkeä!

-----------------

Torstaina käytiin Tampereella ja sieltä tullessa poikettiin Viitapuistossa agilityn vapaavuorolla. Mahla ei agilitya päässyt tekemään, mutta hetkeksi mentiin kentälle tokoilemaan ja leikkimään. Kauko-ohjaukseen Mahlan oli vaikea keskittyä, joten sitä vähän hinkattiin. Seuraamisessa tehtiin sitä asennetreeniä ja Maa oli hienosti kyllä mukana. Vähän turhankin innokas.

Sitten käytiin ajamassa eka sokkojälki. Miia H oli tehnyt urheilukentän parkkikselle lyhyen jäljen, mä tiesin vaan lähtöpaikan. Esineet oli pieniä klemmareita, jälki oli vanhentunut noin tunnin ja parkkis oli kovin vilkas jalkapalloilijoiden toimesta. Jäljelle löydettiin ja hyvin ylitettiin "tie" ja jatkettiin matkaa. Esineitä löytyi alkuun kolme, sitten ei yhtään. Mä mietin jo, että missähän ollaan. Kerran vein koiran takaisin sinne, missä oltiin viimeksi varmasti oltu jäljellä ja löydettiin neljäs esine. No, viimeinen esine (erivärinen klemmari) ei löytynyt, joten en tiennyt, mihin jälki päättyy. Lähdettiin vähän aikaa pyörittyämme pois. No, jälkeenpäin kuulin Miialta, että jälki oli päättynyt kutakuinkin siihen, siis esineitä ei pitänyt enää ollakaan montaa. Ja Mahla oli jatkanut jälkeä juuri siihen oikeaan suuntaan, mihin jäljentekijä oli jatkanut. No niin, että näin. Mä oon välillä tosi idiootti. Sokkojäljet on ok, mutta lähtöpaikan lisäksi olisi hyvä kuulla viimeisen esineen sijaintipaikka, jotta vaikka sitä ei löydy, tietäisi, mihin se päättyy...

-------------------------

Perjantaiaamuna tehtiin vähän erilainen jälki. Jäljentekijä oli Mahlalle tuntematon ja jälleen ei-koiraharrastaja. Esineet olivat pieniä kangaspaloja. Erikoista tälle jäljelle teki se, että jälki oli tehty torstai-iltana ja me ajettiin se perjantaina puolenpäivän aikaan. Jälkeä ei ollut vedellä vahvistettu, mutta yöllä oli satanut. Pituutta jäljellä oli reilu 300m ja se meni aika monipuolisessa ympäristössä lukion/yläasteen alueella. Luulin, että piha-alue on rauhallinen, mutta totuus oli toisenlainen. Jäljen alku meni rakennuksen ja aidan välistä tietä, no sitä oli monen monta autoa mennyt perjantaiaamuna parkkipaikalle. Pihassa tehtiin kivetysremppaa tms. ja alueella oli paljon työmiehiä ja -koneita.Alkuun ei löytynyt esineitä, mutta koira oli kyllä hyvin jäljellä. Rappusten jälkeen se jatkoi rantaan, mutta palattiin sieltä takaisin. Alapihalta löydettiin ensimmäinen esine ja sen jälkeen Maa meni parkkiksen poikki ydinjälkeä pitkin ja löysi viimeisen esineen. Oli kyllä hyvä, että Maa löysi vikat esineet niin sain palkattua, koska jälki oli kuitenkin pitkä ja vaikea.

Rakennusetsintää

Torstai-iltana hajutunnistusporukka oli menossa tekemään rakennusetsintätreenit Pirkkalassa erään harrastajan työpaikan varastohallissa. Me mahduttiin mukaan ja hieno reissu olikin.

Halli, missä treenasimme sisälsi musiikkifirman kamoja, joita oli hyllyittäin siellä pakattuna isoihin laatikoihin ja lattialla erilaisia viritelmiä jalustoja yms. Osassa laatikoista oli pyörät alla ja muutenkin "rullakoita" yms. oli varastossa. Varsinaisen varaston lisäksi oli duunareiden toimistotiloja, erittäin voimakkaasti pesuaineelle haiseva pyykkihuone ja vessoja. Tilassa oli kaksi varastoa, mutta käytimme vain puolikasta tällä kertaa, mikä sekin oli aivan riittävästi. Mistään pienestä hallista kun ei ollut kysymys. :)

Tarkoitus oli tehdä ihan periaatteessa hakua. Pyörittiin hallissa ensin kaikki ja sitten aina joku oli maalimiehenä piiloutuen mitä erilaisimpiin piiloihin, joita kyllä varastossa riitti. Koirissa oli paljon tasoeroa: oli nuoria koiria, oli ensikertalaisia (kuten Mahla) ja kokeneita id-jälkikoiria ja sellaisia, jotka ovat tehneet tämäntyyppistä treeniä ennenkin.

Mahla oli varastossa ihan elementissään. Se kiipeili ritiläportaita ylös ja myös toisia "tavallisia" portaita, joissa oli kiiltävä pleksipinta. Se hyppeli pyörällisten laatikoiden päälle ja jonkun rullakontyyppisen päälle niin vauhdilla, että liukuivat seinää päin. Hyvin voimakkaan tuoksuisen pyykkituvan Mahla meni tsekkaamaan ensimmäisten joukossa. Ahtaat paikat olivat Mahlalle mieleen ja keksi se sellaisen leikinkin, että menee sieltä hyllyjen alta seuraavalle käytävälle niin, että mä joudun kiertämään koko hyllykön. :) Mistään Mahla ei ollut moksiskaan. Monipuolisen tavaran lisäksi paikka oli erinomainen hajujen takia. Tavaraa käsitellään paljon ja se matkustaa muihin tiloihin ja muiden käsiteltäväksi paljon firman luonteesta johtuen. Hajumaailma oli siis hyvin runsas.

No, me ei sen kummemmin käskytetty koiria, lähdettiin vaan tsekkaamaan koiran perässä, mitä se löytää. Ohjaaja ei kenenkään kohdalla tiennyt, missä maalimies on, vaan se tuli myös ohjaajalle yllätyksenä eikä siten päässyt auttamaan koiraa. Mahla lähti innolla kiertämään ja tutkimaan varastoa. Ensimmäinen maalimies oli hyllyn alla laatikoiden takana, mutta selvästi näkyvissä istumassa lattialla. Mahla bongasi sen kun mentiin ensimmäisen kerran kyseiselle käytävälle. Mutta Mahla vain katsoi (oli selvästi muuttanut olemustaan) eikä mennyt moikkaamaan. Kun tällaista hakua ei olla tehty eikä lähtöhajuakaan annettu, Mahla ei tiennyt, että siihen äijään siellä piti reagoida. Tokalla kerralla sitten Maa meni haistelemaan maalimiehen taakse (meni siis vierestä ohi selän taakse ottamatta kontaktia) ja sieltä takaa kurkkasi sitten ja sai palkan.

Toisella kerralla meidän maalimies Satu oli piiloutunut oikeastaan melkein umpipiiloon laatikoiden väliin. Mahla paikansi maalimiehen kyllä ja jäi pyörimään alueelle. Se kävi toisella puolella nuuskuttamassa ihan vieressä, mutta ei meinannut löytää sitä n. 20cm:n koloa, mistä maalimiehelle olisi päässyt. Ja luulen, että pimeys vähän häiritsi sitä, koska sitten kun se löysi oikean kolon, meni haistamaan lähemmin ja Satu kehaisi hiljaa, Mahla säpsähti taaksepäin ja sitten vasta ikäänkuin tajusi, että tuohan on ihminen ja punki häntä heiluen rakoon. Mutta kauan tätä etsittiin ja lopulta vähän autettiinkin jäämällä itse pyörimään siihen lähelle, kun Mahla ei meinannut löytää.

Mä haluaisin kokeilla tällaisessa paikassa siten, että maalimies tekee ensin jäljen ja sitten menee piiloon ja Mahlalle annetaan lähtöhaju. Se voisi helpottaa sitä tajuamaan, mitä täältä etsitään ja että siihen johonkin on reagoitava. Kun nyt ongelma ei ollut se, etteikö Mahla olisi löytänyt vaan se, että sillä ei ollut suurempaa hinkua mennä maalimiehen luo, koska meitä muitakin ihmisiä pyöri siellä perässä useampi.

Mutta oli kyllä siistiä! Ja hieno mahdollisuus päästä tuollaiseen! Jatkossakin toivottavasti päästään, koska se on yhden harrastajan työpaikan varasto ja meidän jäljiltä kahvihuone on täynnä pientä herkkua kiitoksena, että saatiin käydä treenaamassa. :)

Hiljaiseloa

Ollaan tässä vietetty hiljaiseloa harrastusrintamalla, kun allekirjoittanut on matkustellut ympäri Suomea ja koira on ollut maalla hoidossa. Kovasti on saanut ruokaa eikä mitään ole tarvinnut tehdä. :)

Tällä viikolla ollaan vähän ryhdistäydytty. Maanantaina käytiin seuran tokon kokeenomaisissa treeneissä, joissa häiriönä oli näyttelykoulutuslaiset. Avoimen paikkamakuu, no huoh. Taina oli liikkuri ja lupasi vahtia Mahlaa, mutta kun Maa oli alkanut ryömiä ja Taina torunut, Maa oli vaan katsellut ja jatkanut matkaa. No, puoli metriä vaan liikkunut ja lopun ajasta maannut kai aika rauhassa. Jotain edistystä ehkä sekin. Kovempia keinoja saisi vahtijat käyttää.

Sitten yksilöliikkeitä vedettiin koko setti. Rauhoittelin alussa ja liikkeiden välissä. Tarkoitus oli mennä palkalle, sitten kun Maa tekee hyvin ja keskittyneesti töitä. Sitä ei tullut. Yhtä härväämistä koko homma. Mitähän tälle nyt tekisi? Kyllä se suorittaa, mutta ajatus on ihan muualla ja ääntä tulee koko ajan. Kaket oli ainoa, josta on ihan hyvää sanottavaa. Nyt tarkemmin ajatellen niistä olisi voinut jopa palkata. Tai no, ei nekään nyt ihan putkeen mennyt.

Ihan lopuksi vielä leikittiin Maan kanssa tyhjällä kentällä, kun muut olivat jo lähteneet.

Tiistaina käytiin Kankaanpäässä hääasioissa ja Mahla oli mukana. Halpa-Hallin pihassa leikittiin pikkusen, mutta alkoi sataa sen verran, että mä halusin vedenpitävää päälle ja lopetettiin. Hyvin Maa keskittyi, vaikka oli kovin hankala paikka.

Toinen treenisessio tehtiin Jämijärvellä K-kaupan pihassa nurtsilla. Treenattiin lelulle työntekoa. Se onnistui ihan kivasti. Koiratanssiakin treenailtiin vähän. Siinä haluaisin säilyttää hyvän fiiliksen niin, ettei se mene sellaiseksi totiseksi suorittamiseksi. Vaikka Mahla tekee kyllä sillai halukkaasti, mutta se menee totiseksi ja se näyttää vähän laamalta silloin.

Ja paikkamakuuta tehtiin yksi ihan näkyvillä ja toisen aikana menin piiloon. Jätin hihnan merkiksi eikä Maa ollut liikkunut.

Semmosta jotain. Ollaan me aina välissä hajujuttuja tehty, lähinnä purkkirataa ja esine-etsintää. Jälkiä ei olla päästy nyt tekemään.

Vahdittua paikkamakuuta, hajun tarkennusta ja keppeilyä

Tänään menin Vatulaan SPL:n kentän läheisyyteen tekemään Tainalle metsäjälkeä. En ole koskaan aiemmin metsäjälkeä tehnyt, joten oli ihan mielenkiintoista. Gps on hyvä vehje siinä hommassa, huomasin. :) Harmittavaa kyllä, metsään paineli marjastajia mun jälkeen ja olivat sotkeneet jälkeä siinä määrin, ettei koira sitä sitten löytänyt kuin alussa.

Kun odoteltiin jäljen vanhenemista kaksi tuntia, keräsin hajupankkiin Tainan hajun ja treenailtiin tokoa. Mahlan kanssa pureuduttiin paikallaanmakuuseen. Pyysin Tainaa valvomaan vieressä ja huomauttamaan heti, jos Maa liikkuu. Mä menin piiloon Bajamajan taakse. Heti kun poistuin Mahlan vierestä, se olisi lähtenyt liikkeelle (siis ryömimään) ja tässä Taina sai sitä huomautettua. Tehtiin suht lyhyitä piilossaoloja ja Mahla oli vallan pätevä tyttö. Täytyy nyt tästä lähtien ottaa jokaiseen paikkamakuuseen joku valvomaan sitä, ettei se saa yhtään enää ryömittyä. Selvästi myös muilta tulevat kiellot riittää sille. Kokeissahan ei koskaan olla yksin niin sikäli hyvä homma. Ja jos tehdään koemaisia paikkamakuita joskus ryhmässä niin siinä liikkuri voi olla se joka valvoo. Liikkuri ainakin on aina kehässä. :)

Sitten tehtiin luoksareita, pari suoraan ja yksi stopilla + stoppia treenattiin Bajamajan kierrolla. :) Aika hyviä stoppeja olikin! Ja sitten perusasennossa odoteltiin hetkiä.

Sitten toisella erää otettiin hajun tarkennusta laavulla. Totesin, että laavu on aika hyvä paikka harjoitella tätä, koska se on harvaanrakennettu ja haju pääsee mukavasti leviämään joka puolelta ympäristöön. Etsittävänä kohteena oli Pian hajustama tunnarikapula ja lähtöhajuna hajuharso Minigrip-pussissa. Ensimmäisen kerran laitoin kapulan itse laavun vasemmanpuoleisen etunurkan alle. Hyvin kyllä haju levisi, oli hauska seurata, kuinka Maa yritti monesta reiästä etsiä, mistä haju tulee. Ja lopulta se löytyikin.

Toisella kerralla Taina piilotti kapulan niin, että mä en nähnyt sitä. Maa alkoi pyöriä oikean etunurkan luona ja mä ajattelin, että siinä jossain se on. Aika pitkään Mahla etsi, kävi välillä kauempana, mutta palasi aina samaan kulmaan. Pari kertaa se haki hajua laavun "lattian" päältäkin ja ajattelin, että jos se on siinä niin Maa melkein näkeekin sen. No ei ollut. Mutta kyllä se lopulta löytyi, se oli oikeassa etureunassa laavun sisäpuolella, mutta nostettu korkeammalle seinähirsien väliin. Aika hienosti Mahla jaksaa kuitenkin etsiä eikä luovuta, vaikkei heti löytyisikään. Selvästi se myös välillä käy tekemässä ympäristössä lenkin, jolloin uskon sen tarkistavan, että se haju oikeasti on siellä ja puhdistamassa nenäänsä uutta haistelua varten.

Sitten käytiin vähän lenkillä syömässä mustikoita metsässä ja ajeltiin Viitapuistoon. Siellä oli aksatreenit käynnissä ja koska Maa oli lämmin, ajattelin ottaa vähän keppejä hassuttelun vuoksi. Maa teki hienot kepit kolme kertaa, lujaa ja haki itsenäisesti sisäänmenot (jyrkistä kulmista sisäänmenot olivat hankalia...) ja oli selvästi innoissaan. Näin sillä ylläpidetään taitoja, että voi sitten tuollaisia agirotuja käydä kylmiltään vetelemässä. :) Ja Maa pääsee tekemään sitä, mitä se eniten rakastaa.

Koiratanssijuttujakin tehtiin vähän ja Maa oli hiljaa.

Koiratanssikurssiajan Maa sai odotella taas estekopin vieressä ja odottikin hiljaa ja hyvin. Se alkaa kehittyä odottamisessa.

Agirodussa lupa hyllyttää

Sunnuntaina osallistuttiin Agirodun joukkuekilpailuun lapinporokoirien joukkueeseen. Mentiin lähinnä siksi, että saatiin joukkue kasaan ja Agirotu oli tänä vuonna niin lähellä, tuossa Ylöjärven Teivossa. Sunnuntai oli erittäin kuuma päivä ja aurinko porotti kovasti, mutta onneksi raviradan reunoilla oli sen verran puita, että koiran sai kätevästi sinne varjoon odottelemaan. Mahla oli aivan innoissaan, kun näki, että täällä mennään agilitya. Ja keräsi odotellessa melkoiset kierrokset.

Me lähdettiin joukkueemme viimeisenä matkaan. Myöhästyttiin alusta, kun en uskaltanut jättää Mahlaa kauas enkä siinä ehtinyt katsella, koska edellinen tuli maaliin. Jos ensi vuonna ollaan Janakkalassa agirodussa niin ollaan joukkueen ensimmäinen lähtijä... :) Mahla ei kestä katsella vierestä, kun toiset vielä juoksevat radalla.

Ratapiirros on tässä:

Ei ollut helppo ei. Ihan suht simppeliltä se paperilla näyttää. Luonnossa ne viereiset esteet on tavattoman lähellä ja houkuttavia (mm. putket...). On putkiansoja, kiertoja ja kaartoja melkoisesti. Ei ihme, ettei niitä nollia sitten kauheen monelle tullut. Mutta oliko se sitten tarkoitus vai en, en tiedä.

Mahla ampui lähtösuoraa melkoisesti, sieltä vaivoin sain sen käännettyä putkelle. Putkelta se kääntyi kuitenkin väärään suuntaa ja jouduttuaan väärälle puolelle putkea, se yritti kiivetä sen yli. Se on niin mahlanagilitya... :D Hölmöillään, mikä keretään. Ehti se sitten sujahtamaan putken läpi uudelleen ja siitä eka hylly. Mutta ei hätää, on lupa hyllyttää! Ja niin matka jatkui. Kepeille yritin tehdä jonkinlaista takanaleikkauksen tapaista, mutta ei Maa sinne niin vaan irronnut. Se jäi pyörimään ja hyppimään. Parempi niin kuin se, että se menee kepeille täysin keskittymättä mihinkään. Kepeillä meinasi varastaa vikat välit, kävin ohjaamassa sen vaan ne uudelleen enkä jaksanut ottaa koko keppejä uudelleen. Koskaan en aiemmin ole tehnyt niin, mutta nyt ajattelin siinä sekunnin osassa, että näin tällä kertaa.

Kontaktit meni hyvin. Mutkaputkeen ohjaus meni aivan huonosti, Maa lopulta kiersi esteen kauemman kautta, tuomari vähän avitti ohjaamalla oikeaan päähän ja siitä loppusuoralle. Viimeiselle esteelle se ei malttanut keskittyä, kääntyi sitä ennen pois (putken jälkeen) ja hyppäsi lopulta riman päälle. Että näin.

Suurin ongelma mun mielestäni oli se, että mulla oli tatsi niin hukassa, että en muistanut liikkua siten kun Mahlan kanssa pitäisi. Jäin vähän niinkuin varmistelemaan ja ohjaamaan läheltä sillä seurauksella, että olin koko ajan askeleen myöhässä. Ja se tarkoittaa sitä, että Mahla ehtii tehdä yhtä sun toista, se kun ei kiltisti odottele rauhassa vieressä, että mihin sitten. Olisi pitänyt ottaa ennen näitä kisoja edes yksi normaali treeni, jossa olisin saanut taas itseni ajantasalle, että pitää vaan mennä ja ehtiä ja luottaa koiraan. Silloin homma toimii, kun mä osaan ottaa tarvittavissa paikoissa itselleni sen parinkin askeleen etumatkan ja annan koiran tehdä rauhassa oman hommansa. Nyt jäin tekemään koiran kanssa ja sitten se oli yhtä räpellystä.

Silti mä olen tyytyväinen Mahlaan. Rimat pysyivät yllättävän hyvin ylhäällä ja se teki parhaansa. On se hieno agilitykoira! Mulle niin unelma. Saan itse keskittyä ohjaamiseen (vaikka sitä en taas muistanutkaan...), sitä ei tarvi työntää, houkutella, kannustaa tai edes omalla liikkumisella saada sille vauhtia tai irrottaa sitä. Se kyllä menee, lukee esteitä ja linjoja, suorittaa esteet itse ja kuuntelee mua. Mitä sen enempää voisi toivoa? Paitsi terveyttä. :/

Yhtä kaikki, kivaa oli! Taimi, Verne ja Jupiter selvisivät vähän helpommalla ja vähemmillä virhepisteillä radasta, joukkueemme tuloksia ei jostain syystä ole laskettu loppuun, mutta äkkiä itse laskemalla sijoituksemme olisi n. 27 /53. Erityisesti mainitsen parhaan porokoirajoukkueen sijalla 7. ja colliejoukkueessa kilpaillut treenikaveri oli hienosti sijalla 14. Hyvä te ja teidän joukkueet!

Ensi vuonna Agirotu on Turengissa Janakkalassa. Saas nähdä käykö meidän tie jälleen joukkueeseen (tai huolitaanko meitä sinne), ainakin taas olisi lähellä. Melkein voisi sen lisenssin ostaa ja vaan kisata silloin tällöin yhden startin. Ei sillä konstilla mitään nollia tietenkään haettaisi, mutta saatais välillä vähän rallatella. Tai ehkä jos pentupentu tulee ehkä joskus tulevaisuudessa niin sen treeneissä Mahlakin pääsee kokeilemaan, sujahtelemaan putkiin, pysähtelemään kontakteille ja ennen kaikkea juoksemaan ja huutamaan!

 Kaikki kuvat on ottanut Jonna Räisänen ja lisää porokoirakuvia on täällä.

Hurlumheijälki nurmella!

Tänään oli koiratanssikurssi ja sitä ennen vähän treenailtiin Mahlan kanssa. Aiheena oli htm:n positiot ja näytettiin niitä Mahlan kanssa myös. Maa oli aika pätsy tytsy!

Maa odotti treenien ajan estekopin vieressä hihnassa ja oli tosi nätisti. Nää toko- ja koiratanssijutut tekee selvästikin hyvää, koska Maa opettelee odottamaan rauhassa kun muut treenaa. Ja se odottaa aika hienosti! Aksatreeneissä tätä ei voi harjoitella, Maa ei rauhoitu ja huutaa koko ajan.

Keräsin hajuja treeneissäolleilta ja tuli siinä puheeksi tämä meidän harrastus. Pyysivät näyttämään, mitä me tehdään ja me näytettiin. Laura hajusti tunnarikapulan ja ensin etsittiin sitä lähtöhajun avulla. Löytyi. Sitten tehtiin n. 60 metrin hurlumheijälki, sivutuuli ja ajettiin se heti. Viitapuistossa oli lyhyt nurmi ja tämä oli meidän ensimmäinen nurmella tehty jälki. Maa nosti hajun ilmasta ja meni ydinjäljeltä sivussa vähän matkaa, koska tuuli painoi hajua sinne. Sitten se meni ydinjäljelle haistellen maasta, nosti nokkansa korkeammalle ja painoi kuin juna eteenpäin kauheella vauhdilla. Jäljen päässä puskan vierellä oli tunnarikapula esineenä. Hyvin löytyi ja hyvin Maa sen ilmaisi. Oli vissiin Mahlasta kauheen helppoa, nenä oli jo kalibroitu nurmikolle ja Viitapuistossa on suht vähän hajuja verrattuna meidän aiempiin asvalttijälkiin parkkipaikoilla. Toki koirien tuoksuja ja pissoja tuolla varmasti oli, mutta eipä niihin reagoinut mitenkään.

Oli kiva kokeilla tällaista, mutta tätä ei oteta tavaksi. Pysytään mielummin niissä tarkoissa jäljissä asvaltilla, ettei ihan liian helpoksi tämä muutu. Oli tämä silti Mahlalle ihan uusi juttu, tai ei ehkä Mahlalle. Kyllähän se on nurmikkoja paljon haistellut. Mulle tämä oli uutta. Onnistuu, joten voidaan ottaa tällaisiakin välillä. Ehkä nämä nurmijäljet voisivat olla huomattavasti pidempiä ja niissä voisi olla vähän haastetta suunnanmuutoksilla ja kävelyteiden ylityksiä yms.

Tokotreenejä

Mun päivittäminen viettää nyt hiljaiseloa näemmä. Kahdet tokotreenit kirjoittamatta.

Viime viikolla treenailtiin ohjatusti tunnaria. Piiloteltiin omaa ja otettiin viereen häiriökapula. Mahla kyllä nosti väärää ilmaan, mutta ei lähtenyt tuomaan mulle. Oli selvästi sitä mieltä, että tämä ei ole oikea. Havaittiin myös, että Maa etsii nurmikolta silmällä kapuloita ja valikoi niistä, joten sellaisia hämyjä ei kannata tehdä, että oma on piilotettu ruohon alle ja muut näkyvät. Puskista Maa hakee nenällä.

Paikkamakuu tehtiin lyhyt loppuun ryhmässä. Kun oltiin päästy piiloon, Maa oli kuulemma ottanut ensimmäisen ryömintäliikkeen, mutta Krisse meni sitten vartioimaan ja oli nätisti. Ei ollut pitkä paikkamakuu.

Muuten tehtiin itsenäisesti ruutua, hyppynoutoa aloitettiin ihan ensimmäistä kertaa ja seuraamista yms puuhailtiin vähän. Hyppynouto aloitettiin siten, että laitoin hyppyyn vain kaksi lautaa ja kapulan heti hypyn taakse (vein itse). Sitten koira noutamaan kapulaa ja siinähän se hyppy tulee samassa. Tätä on tarkoitus vain vahvistaa ja siten totuttaa ilman opettamista, että hyppy hypätään mennen tullen.

------------------------------------

Tänä maanantaina tokotreeneissä tehtiin ohjatusti ruutua. Mahlalle tehtiin kaksi ekaa aika läheltä niin että ruudussa oli alusta ja namit. Kolmas tehtiin tyhjään. Mä en edes sääntöjä ole lukenut, evl:ssä vissiin koira pitää ruudussa käskeä ensin seisomaan ja sitten vasta maahan ja voittajassa saa mennä suoraan maahan. Mahla menee suoraan maahan. Sillä ei ole mitään merkitystä, koska jos muutama voittajan koe päästään tekemään niin sekin olisi jo hienoa. Ton ääntelyn kanssa kun ei edetä oikein mihinkään eikä toiveita sen suhteen ole. Eikä mulla mielenkiintoa tehdä asialle mitään. Monenlaista on kokeiltu, muttei mitään johdonmukaisesti. :)

Sitten tehtiin yksi hyppynouto Krissen silmän alla. Kolme lautaa ja heitin kapulan lähelle. Maa haki hyvin ja hyppäsi ilman mitään sen kummempaa käskytystä tms. Tunnaria tehtiin Helin avustamana. Ensin yksi häiriö ja oma. Vähän maisteli häiriökapulaakin, mutta toi oman. Sitten kahdella häiriöllä kolme toistoa. Taas vähän koski vääriin, mutta oma tuli aina. Selvästi se nyt haluaa maistamalla haistaa ja varmistaa. No, ei haittaa mua.

Tuntuu, että mä olen aika suurpiirteinen tokoharrastaja. Ei mulla ole jaksamista keskittyä mihinkään yksityiskohtiin. Tarkka ja nopea Maa saa kyllä olla, mutta mä tuppaan ajattelemaan pikemminkin reiluutta koiraa kohtaan kuin pieniä yksityiskohtia. Kauko-ohjauksessa olen tarkka, koska temput ovat sellaisia, että niissä aina joku osa pysyy paikallaan. Mutta esim. tunnarissa hajutyön tarkoitus on valita oikea kapula. Sen Maa on joka kerta valinnut, viis siitä, että se tekee koesääntöjen mukaan huonosti töitä, koska maistelee muita. Jos haluais menestyä, pitäisi ehkä puuttua yhteen sun toiseen asiaan meidän harrastelussa, mutta kun musta on vaan kiva tehdä juttuja ton koiran kanssa niin saa mennä vähän sinnepäin ja olla kivaa. :)

Paikkamakuuta tehtiin itsenäisesti. Kun menin piiloon niin Maa otti heti ryömintäliikkeitä. Mä en tiedä miten siihen nyt puuttuisi. Jonkun varmaan tarvis vahtia sitä aina, koska ongelma on nyt se, että se tulee eteenpäin, kun mä en valvo sitä. Mutta jos se tuntisi saman paineen ihan kenen vaan muun ihmisen taholta niin se ei uskaltaisi liikkua. Täytynee alkaa treenaamaan aktiivisemmin niin. Ruokakupille se kotona odottaa kyllä paikallaan ja hiljaa. Sitäkin voisi alkaa hyödyntämään ulkona.

-------------------------------------

Muuten ollaan puuhasteltu mm. kauko-ohjauksen vaihtoja lelun kanssa ja yhtä sun toista pientä. Noutokapula pitäisi taas ottaa keittiöön, jotta sillä tulisi treenattua enemmän.

Agirotuun ollaan menossa sunnuntaina porokoirajoukkueeseen. Saas nähdä, mitä sinkoilua siitä tulee...